SALOMY JANE
Puolitoistatuntiset yhdysvaltalaistuotannot olivat vielä melko harvinaista herkkua, kun California Motion Picture Corporation alkoi tehdä filmisovitusta sekä romaanina että näyttämöversiona menestyneestä Salomy Janen tarinasta. Piskuisen elokuvayhtiön kunnianhimoinen yritys lukeutui valmistusvuotensa suuriin menestyjiin, mutta on sittemmin painunut unohduksiin. Kadonneeksi luullun Salomy Janen kopio löytyi Australiasta vuonna 1996 alkuperäisessä muodossa ja on nyttemmin julkaistu myös dvd:llä.
Hangtown, California, kesä 1852. Nuori ja kaunis Salomy Jane saapuu iäkkään isänsä kanssa pikkukaupunkiin kaukaa Kentuckystä. Ei aikaakaan, kun eräs paikallinen on haastanut isä-Clayn kaksintaisteluun vanhojen sukuriitojen johdosta ja Janellekin on yritetty tehdä väkivaltaa. Samoihin aikoihin kaupunkiin saapuu myös nimetön muukalainen, joka etsii selvästikin jotain. Kun mukaan liitetään vielä postivaunuryöstö, hirttäjäiset ja ylimääräistä ihmissuhdedraamaa, on tarjolla lännenelokuva, joka tarjonnee jokaiselle jotakin.
Vuosi 1914 oli amerikkalaisen elokuvan murroskautta. Monet ohjaajat halusivat tehdä eurooppalaisten kaltaisia, kunnon tarinoilla höystettyjä pitkiä elokuvia, kun taas tuottajat vieroksuivat niitä – heille aiempaa pidemmät filmit tarkoittivat harvempia esityskertoja ja sitä kautta myös vähemmän tuloja. Helppoa ei ollut käsikirjoittajillakaan, joiden piti onnistua työstämään tarinoista aiempaa pidempiä ja laadukkaampia. Tilanne johti toisinaan siihen, että vähäisetkin tarinat venytettiin turhan päiten liian pitkiksi. Tällainen elokuva on myös Salomy Jane.
Salomy Jane alkaa aikakaudelle tyypillisesti hahmojen esittelyllä. Tässä vaiheessa katsoja alkaa ounastella pahinta, sillä pitkän nimiluettelon läpikäymiseen menee kaikkiaan viisi minuuttia. Kun itse elokuva lopulta alkaa, koko paketti leviää käsiin. Tarina poukkoilee sinne tänne, hahmoja tulee ja menee, eikä punaista lankaa tunnu löytyvän millään. Kömpelösti jäsennelty elokuva hukkaa metri metriltä sen vähäisenkin potentiaalin, mitä sillä on ollut.
Aivan täysi mahalasku Salomy Jane ei kuitenkaan ole. Aikalaiset eivät turhaan ihastelleet elokuvan kuvausta, sillä sitä kelpaa katsella edelleenkin. Luonnon kauneutta on harvassa 1910-luvun mykkäelokuvassa tavoitettu näin vakuuttavasti. Yksinkertaisen karu miljöö ja aidonnäköiset lännenmiehet antavat elokuvalle lisää arvokkuutta. Siksi onkin entistä valitettavampaa, että tarina epäonnistuu niin pahoin.
Nimiroolia esittävä Beatriz Michelena näyttää ottaneen ulkoisia vaikutteita Mary Pickfordilta ja Mabel Normandilta, mutta taidoissa hän ei pärjää kummallekaan, vaan näyttelee useimmat kohtauksistaan räikeästi yli. Kiitettävän pitkän uran Hollywoodissa tehnyt House Peters on salaperäisen muukalaisen roolissa kelvollinen, kun taas toisena ohjaajana toiminut William Nigh ei saa hahmoonsa uskottavuutta lainkaan.
Viinaksia maisteleva lakimies, roiston näköiset roistot, kivikasvoinen peluri Derringer hihassaan, sileäleukainen sankari, yhteiskunnan laidalle ajautunut intiaani, valkoisella hevosella ratsastava kaunotar… näitä kaikkia on Salomy Janessa vuodelta 1914. Komeat maisemakuvat ja realistinen ulkoasu eivät pelasta tätä yhden katselukerran kuriositeettiwesterniä unohdettujen elokuvien pohjattomasta suosta.
Tuotanto: California Motion Picture Corporation
Ohjaus: Lucius Henderson, William Nigh
Käsikirjoitus: ei tietoa (Bret Harten tarinan sekä Paul Armstrongin näytelmän pohjalta)
Kuvaus: Hal Mohr, Arthur Pawelson, Arthur Cadwell
Näyttelijät: Beatriz Michelena (Salomy Jane Clay), House Peters (muukalainen), Matt Snyder (Madison Clay), William Nigh (Rufe Waters), Ernest Joy (Jack Marbury), Andrew Robson (Yuba Bill), Clarence Arper (eversti Starbottle), William Pike (“Red Pete” Heath), Clara Beyers (Lize Heath)