JANKO MUZYKANT
Elokuvafestivaalien parasta antia ovat ne lukuisat aiemmin näkemättömät elokuvat ja vieläpä korostetusti silloin, kun joku niistä nousee kertakatsomalta suosikkien joukkoon. Huonointa on puolestaan tieto, että hyvänkin elokuvan uusintakatselu on joko mahdoton tai erittäin vaikeasti järjestettävissä. Kotiformaattijulkaisua ei ole ja tuskin tuleekaan, eikä elokuvan tunnettuus viittaa siihen, että sitä tulisi näkemään myöskään televisiossa.
Itse koin tämän Pordenonessa vuonna 2016, kun puolalaisen elokuvan teemassa esitetiin Ryszard Ordynskin vuonna 1930 ohjaama Janko Muzykant. En tiennyt elokuvasta etukäteen mitään ja teemakin oli tuttu ainoastaan yhden elokuvan, Henryk Szaron ohjaaman Mocny czlowiekin (1929), osalta. Janko Muzykant teki kuitenkin vaikutuksen ja siitä lähtien olen miettinyt, kuinka sen pääsisi näkemään uudelleen. Tänä syksynä se onnistuu Forssan Mykkäelokuvafestivaaleilla.
Janko Muzykant pohjautuu Henryk Sienkiewiczin novelliin vuodelta 1879 (suom. Janko soittelija, 1951). Se kertoo nuoresta maalaispojasta, jonka surkeaan elämään valoa tuo ainoastaan musiikki. Kun hän eräänä päivänä kuulee läheisen kartanon tiluksilta viulunsoittoa, hän haluaa päästä kokeilemaan sitä itsekin. Koska muuta mahdollisuutta ei ole, Janko murtautuu kartanoon. Hän jää kiinni ja saa rangaistuksen, joka muuttaa hänen elämänsä täysin.
Alkuperäinen tarina esitti realistista kuvaa puolalaiselta maaseudulta, jossa köyhien talonpoikien ja rikkaan yläluokan välistä syvää ja leveää kuilua ei pystynyt ylittämään kuin epärehellisin keinoin. Yhteiskunnan hylkiöihin lukeutuneella Jankolla ei ollut mitään itseisarvoa, joten hänen ylimitoitetulla rangaistuksellaankaan ei ollut mitään väliä. Tällaisenaan tarina olisi ollut mahdoton kääntää elokuvan kielelle, joten Janko Muzykant seuraa alkuperäistä tekstiä vain rangaistukseen asti, sen jälkeen käsikirjoittajana toiminut Ferdynand Goetel ottaa taiteellisia vapauksia ja kirjoittaa tarinalle omavalintaisen jatkon. Ensimmäisen kolmanneksen jälkeen Janko elämän täyttää läheisessä suurkaupungissa koettu romanttinen seikkailu.
Ratkaisu on oikea. Vaikka alkuperäisen novellin näkeminen elokuvallisena versiona tuntuukin kiinnostavalta, en usko, että siitä saisi riittävän kattavaa ja laadukasta elokuvaa tehdyksi. Se toimisi pikemminkin tirkistelyikkunana menneeseen aikakauteen, jonka haavojen soisi jo arpeutuvan. Nykyisen elokuvaversion kieltämättä amerikkalaishenkinen jälkimmäinen puolisko on kuitenkin sen verran hyvin toteutettu, että se on helppo hyväksyä. Puolalaisen mykkäelokuvan merkittäviin kuvaajiin lukeutunut Zbigniew Gniazdowski tekee tahollaan laatutyötä pitäen kuvallisen ilmaisun kauttaaltaan ilmavana ja kauniina. Näyttelijäsuoritukset ovat niin ikään hienoja kautta linjan.
Janko Muzykantin esitysversio pohjautui vielä Pordenonessakin Puolan elokuva-arkiston vuonna 1956 saamaan kopioon. Sittemmin tilanne on parantunut ja vaikka nykyinenkään kopio ei ole kaikilta osin aivan täydellinen, on sitä pystytty kuitenkin tilkitsemään aiemmin puuttuvien kohtausten ja välitekstien osalta. Niiden myötä elokuvan kesto on kasvanut kahdeksan minuutin verran.
Tuotanto: Blok-Muzafilm
Ohjaus: Ryszard Ordynski
Käsikirjoitus: Ferdynand Goetel (Henryk Sienkiewiczin novellista)
Kuvaus: Zbigniew Gniazdowski
Lavastus: Jacek Weinreich
Näyttelijät: Witold Conti (Janko), Stefan Rogulski (Janko lapsena), Tekla Trapszo (hänen äitinsä), Maria Malicka (Ewa Korecka, laulajatar), Aleksander Zabczynski (Ludwik Zaruba), Adolf Dymsza (Florek), Kazimierz Krukowski (Lopek), Wieslaw Gawlikowski (Artur Horski, musiikinopettaja)
Kesto: 101 min.
Ensi-ilta: 11.8.1930 / ---