”Wait a minute, wait a minute, you ain’t heard nothin’ yet!”
Mitä muuta tiedämme yhdestä mykän kauden kuuluisimmasta elokuvasta, Alan Croslandin vuonna 1927 ohjaamasta Jazzlaulajasta kuin Al Jolsonin lausuman kuuluisan repliikin hänen alkaessaan esittää yökerhossa laulua Toot, Toot, Tootsie? Niinpä, emme oikeastaan mitään. Jazzlaulaja on nimittäin elokuva, jolla on erittäin tärkeä paikka taiteenalan historiassa, mutta jota esitetään verraten harvoin – viimeisin televisioesityskin on Elonetin mukaan vuodelta 1987. Jazzlaulajaa onkin syytä pitää yhtenä elokuvahistorian suurista väliinputoajista, jolle ei tunnu löytyvän sijaa sen enempää mykkäelokuvien kuin äänifilmienkään joukossa.
Ensimmäisenä merkittävänä äänielokuvana pidetty Jazzlaulaja (synkronoidulta ääniraidalta kuullaan kaikkiaan kuusi laulua ja pari vuoropuhelua) kertoo iäkkään juutalaiskanttorin ainoasta pojasta, teini-ikäisestä Jakie Rabinowitzista (Al Jolson), jonka haaveena on ennemminkin laulaa jazzia yökerhoissa kuin astella isänsä jalanjälkiä seurakuntansa arvostetuksi kanttoriksi. Kun isä löytää jälleen kerran poikansa laulamasta rahvaan musiikkia ja antaa tälle selkäsaunan, poika vannoo karkaavansa kotoa iäksi. Vuosien mittaan haavat arpeutuvat ja Jakie päättää palata tapaamaan vanhempiaan. Isä ei ole kuitenkaan unohtanut poikansa tekoja ja ilmoittaa hyvin suorasanaisesti, ettei tämän paikka ole enää heidän luonaan.
Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka toteuttavat omia mielihalujaan, unelmiaan ja sisäistä poltettaan muiden mielipiteistä välittämättä, kunhan pitäytyvät laillisuuden rajoissa. Arvostan myös niitä, jotka jopa ehdoin tahdoin ovat valmiita kokeilemaan siipiensä kantavuutta, vaikka ovat jo etukäteen aavistaneet, että yritys voi päättyä epäonnisesti. Suositun amerikkalaisen näytelmäkirjailijan, Samson Raphaelsonin, käsialaa oleva yleismaailmallinen ja ajaton kertomus unelmista ja niiden toteuttamisesta on siis täynnä hyödynnettävää potentiaalia. Siksi onkin yllättävää, kuinka pahasti Alan Crosland ajaa elokuvansa kanssa metsään.
Tarinan kuljettamisessa ei ole moittimista, vaan se kulkee lähestulkoon sulavasti alusta loppuun. Muutamia musiikkijaksoja olisi voinut lyhentää, etenkin viimeinen, äidille omistettu laulu tuntuu turhalta, sillä synagogakohtaus on jo kruunannut kaiken. Laulut eivät ole kaksisia, mutta välitekstit sisältävät muutamia nasevia neuvoja onnen etsimisestä ja löytämisestä. Teknisessä toteutuksessakaan ei ole moitittavaa, joskin restauroidussa versiossa on kohtauksia, joissa kuvamateriaali toistuu pariin otteeseen – tämä lienee elokuvan kunnostuksessa syntynyt virhe.
Jazzlaulaja on täydellisen hengetön ja sieluton kokonaisuus. Ilman äänijaksoja siinä ei ole mitään, mitä ei ole aiemmin nähty ja koettu. Crosland ei saa puhallettua tarinaan minkäänlaista liekkiä, ei edes koskettavimpiin kohtauksiin. Jakie Rabinowitzin vaikeudet uran ja perinteen valitsemisen välillä tuntuvat lopulta yhdentekeviltä, eikä asiaa paranna laimeasti näyttelevä Jolson. Kuvankaunis May McAvoy joutuu tyytymään pelkkään kaunisteluun ja kymmenissä elokuvissa esiintynyt Eugenie Besserer näyttelee äidin roolin paikka paikoin todella pahasti yli. Ruotsalaissyntyinen Warner Oland on iäkkään kanttorin roolissa sen sijaan vakuuttava, eikä hullumpi ole nuorta Jakieta näyttelevä Robert Gordonkaan.
Jazzlaulaja menestyi erinomaisesti ja osoitti tuottajille, millainen potentiaali äänielokuviin kätkeytyi. Toisin kuin monet virheellisesti luulevat, Jazzlaulaja ei ollut kuitenkaan päättämässä mykän elokuvan aikakautta, vaan siihen vaikuttivat erityisesti seuraavana vuonna valmistuneet Sonny Boy sekä The Lights of New York, joiden suosio osoitti tulevaisuuden kuuluvan äänielokuvalle. Monet studiot jatkoivat silti myös mykkäelokuvien tekoa ja muutamista äänielokuvista tehtiin myös mykkäversiot, joita myytiin erityisesti ulkomaille.
Tuotanto: Warner Bros.
Ohjaus: Alan Crosland
Käsikirjoitus: Alfred A. Cohn (Samson Raphaelsonin tarinan ja näytelmän pohjalta)
Kuvaus: Hal Mohr
Leikkaus: Harold McCord
Musiikki: Louis Silvers, James V. Monaco
Välitekstit: Jack Jarmuth
Näyttelijät: Al Jolson (Jakie Rabinowitz), May McAvoy (Mary Dale), Warner Oland (Jakien isä), Eugenie Besserer (Sara Rabinowitz, Jakien äiti), Otto Lederer (Moisha Yudelson), Robert Gordon (Jakie 13-vuotiaana), Richard Tucker (Harry Lee)