JUDITH OF BETHULIA
Amerikkalaisille ominainen ja kieltämättä melko ärsyttäväkin tapa ratsastaa toisaalla tehtyjen elokuvien ideoilla ja tuottaa näistä uusintafilmatisointeja ei ole vain lähivuosikymmenten ilmiö, vaan on ollut yleistä jo Edisonin päivistä lähtien. Vain harvoin tällainen toiminta on ollut missään muodossa kehittävää, mutta D. W. Griffithin rohkeat spektaakkelikokeilut italialaisten virkaveljiensä vanavedessä auttoi amerikkalaista elokuvaa murtautumaan irti tuottajien tiukoiksi asettamista normista ja kehittymään aiempaa sulavammaksi ja suurisuuntaisemmaksi viihteeksi.
Amerikkalaisen elokuvan etujoukkoon lukeutunut Griffith oli työstänyt lyhytelokuviaan menestyksellä jo useamman vuoden ajan, mutta siitä huolimatta hänessä oli edelleen halua kehittyä taiteilijana. Hän halusi tehdä pidempiä ja näyttävämpiä teoksia, samanlaisia kuin eurooppalaiset tahoillaan. Tähän ohjaajan työnantajana toiminut Biograph ei kuitenkaan suostunut, sillä keston lisääminen tarkoitti lisäkustannuksia ja pienempiä voittoja. Lopulta tilanne ajautui siihen, että Griffith hylkäsi Biographin, joka ei enää kauan toiminutkaan suurimman taiturinsa poistuttua.
Tunnin mittainen Judith of Bethulia sijoittuu kauas historiaan. Assyrian mahtava hallitsija Nebukadnessar on lähettänyt prinssi Holoferneksen alistamaan valtaamattomat kaupungit hallintaansa ja eräänä päivänä suuri sotajoukko saapuu myös Bethulian porteille. Kaupungin valtaus epäonnistuu, mutta hyökkääjät onnistuvat kuitenkin saartamaan kohteensa. Tilanne kaupungissa pahenee pahenemistaan, kunnes Bethulian arvostettuihin asukkaisiin lukeutuva Judith-leski päättää lähteä tapaamaan valloittajapäällikköä kääntääkseen tämän pään.
Judith of Bethulia oli valmistuessaan melkoinen sensaatio jo pelkästään pituutensa ja siihen sijoitettujen rahamäärien takia. Kriitikot nostivat kehuillaan Griffithin spektaakkelin yläilmoihin ja ohjaajan status vahvistui vahvistumistaan. Elokuvan saama aikalaisarvostus on toki helppo ymmärtää, mutta näin vuosikymmenten jälkeen sen loisto on päässyt pahasti rapistumaan. Judith of Bethulia on mielenkiintoinen tuttavuus, mutta italospektaakkeleiden haastajaksi siitä ei millään saralla ole.
Tuotantopuoli on italialaisiin verrattuna melko vaatimaton. Joukkokohtaukset ovat kyllä melko toimivia edelleen, mutta tekoparrat, hieman liian siistityt puvut ja vaatimaton miljöö näyttävät kaikki liian keinotekoisilta, jopa amatöörimäisiltä. Parhaimmillaan loistavana dramaturgina muistettu Griffith ei ole sen enempää saanut tarinaankaan lentoa, vaikka mukaan on ympätty valloituskertomuksen lisäksi eri leiriin revittyjen nuorukaisten romanssiakin. Kokonaisuutena Judith of Bethuliaa voi pitää pari vuotta myöhemmin valmistuneen Suvaitsemattomuuden (1916) mahtavan Babylonia-jakson vaatimattomana harjoitelmana.
Griffithillä oli vielä tuohon aikaan melkoinen näyttelijäkaarti komennossaan ja suuri osa heistä pääseekin esittelemään taitojaan. Amerikkalainen näyttelemistyyli oli vielä tuolloin melko teatraalista, joten nykykatsojalle Blanche Sweetin eläytyminen Judithin rooliin vaikuttaa varmastikin melko huvittavalta. Henry B. Walthallin osuus Holofernesinä on hivenen parempi, joskaan hänen ei tarvitse tehdä roolissaan juuri mitään merkittävää. Mae Marsh ja Bobby Harron ovat rakastavaisina näkyvästi esillä ja Lillian Gish esiintyy pienessä sivuosassa.
Judith of Bethulia oli amerikkalaisten ensimmäisiä askeleita suurempien ja pidempien elokuvien maailmaan. Aikoinaan ihastuttanut teos ei enää vakuuta, mutta elokuvan historiasta ja vanhoista spektaakkeleista kiinnostuneet saavat siitä varmasti haluamansa irti. Samoin Griffith-fanaatikot, mutta satunnaisesti mykkäelokuvia katsovalle Judith of Bethulia on vain aikansa elänyt, raskas kummajainen, jonka voi huoletta sivuuttaa.
Tuotanto: Biograph
Ohjaus: D. W. Griffith
Käsikirjoitus: D. W. Griffith, Grace Pierce, Frank E. Woods (Thomas Bailey Aldrichin näytelmästä
Kuvaus: G. W. Bitzer
Leikkaus: James Smith
Näyttelijät: Blanche Sweet (Judith), Henry B. Walthall (Holofernes), Kate Bruce (Judithin kamarineito), Mae Marsh (Naomi), Bobby Harron (Nathan), Lillian Gish (nuori äiti), Dorothy Gish (rampa kerjäläinen)