JUHA
Nuori Marit, maamies Johanin ottotytär ja palvelustyttö, on monen tukkilaisen ihailun kohde. Marit itse ei välitä ihailijoistaan tuon taivaallista, kunnes eräänä päivänä nuori, komea ja itsevarma muukalainen tulee hänen kanssaan juttusille. Miehen käydessä liian tuttavalliseksi Marit kuitenkin torjuu tämän. Siitä huolimatta muukalainen vannoo palaavansa ja pian Marit huomaa ajattelevansa miestä useasti.
Samoihin aikoihin Johan suunnittelee vievänsä Maritin vihille, vaikka hänen iäkäs äitinsä asiaa vastustaakin. Johan saa suostuteltua tytön vaimokseen, sillä Marit tietää, että ilman miehen tukea hän päätyisi kodittomana maantielle. Muisto komeasta muukalaisesta kalvaa kuitenkin hänen mieltään ja kun kevät koittaa ja muukalainen palaa takaisin, on Maritin tehtävä valintansa: jäädäkö Johanin luo vai lähteäkö nuoren miehen matkaan?
Ruotsalainen Mauritz Stiller oli paljon muutakin kuin pelkkä draaman taitaja ja hienostuneen komedian edelläkävijä – hän oli myös ensiluokkainen luonnon ja maaseudun tallentaja, maalari, jonka idylliset luontokuvat miellyttävät silmää vielä sata vuotta niiden ottamisen jälkeenkin. Olipa kyseessä Laulu tulipunaisesta kukasta (1919) -klassikon maalaismaisemat, Aarne-herran rahojen (1919) jäätiköt tai Gösta Berlingin tarun (1924) kartanomiljööt, Stiller tallensi ne pettämättömällä tavalla. Yhtä vakuuttavaa hänen työskentelynsä oli myös Ruotsin Lapissa kuvatussa, vuonna 1921 ensi-iltansa saaneessa Juhassa.
”Juha on valon oodi, jonka kompositio perustuu auringon ja veden loistoon.” Antti Alanen
Saatuaan valmiiksi melkein kokonaan studiossa kuvatun Erotikonin (1920) Stiller halusi palata takaisin ulkoilmaan, pois studion ahtaudesta ja kahlitsevuudesta. Tähän tarkoitukseen sopi erinomaisesti Juhani Ahon vuosikymmentä aikaisemmin julkaistu romaani Juha (1911), kolmiodraama maaseudun miehestä, hänen nuoresta vaimostaan sekä rajan takaa tulevasta hurmurista. Stiller ei kuitenkaan lähtenyt filmaamaan Ahon romaania suoraviivaisesti, vaan käytti perustarinaa ainoastaan runkona, jota hän sitten muokkasi mieleisekseen. Juhani Aho ei suinkaan pitänyt kaikista Stillerin ratkaisuista ja varsinkin loppu, joka poikkeaa täysin alkuperäisromaanista, sai Ahon esittämään vastalauseensa. Näin vuosikymmenten jälkeen ja muutaman muun elokuvaversion nähneenä voi Stillerin ratkaisuja pitää elokuvaa palvelevina, sillä tällä tavoin hänen versionsa näyttäytyy aivan toisessa valossa kuin vaikkapa Nyrki Tapiovaaran (1937) tai Aki Kaurismäen (1999) versiot.
Stillerin elokuvan päähenkilönä ei ole ainoastaan Johan, vaan tarinan painopiste on alussa Maritissa. Ikääntynyt maamies nousee pääosaan vasta siinä vaiheessa kun Marit on lähtenyt muukalaisen matkaan ja hetken emmittyään Johan päättää lähteä heidän peräänsä. Johanin toimintaa voi pitää perisuomalaisen jääräpäisyyden kuvauksena: vaikka avioliitto Maritin kanssa on ollut kaikkea muuta kuin rakkauden täyttämä ja Johanin iäkäs äitikin yrittää kaikin keinoin vaikuttaa poikansa ja miniänsä väleihin negatiivisesti, ei Johan suostu antamaan periksi, saati luovuttamaan vaimoaan toiselle. Se mikä on hänen, on ainoastaan hänen eikä kenenkään muun. Johan uskoo toiseen mahdollisuuteen, sen onnistuminen riippuu ainoastaan siitä, kuinka Marit ottaa tarjouksen vastaan. Stiller käyttää Johanin ja Maritin hahmojen ja suhteen kuvaamisessa useita onnistuneita vertauskuvia – tunnetuimpina padon räjäyttäminen sekä verkossa sätkivät kalat.
Saksassa ja Ruotsissa kunniakkaan uran tehnyt Jenny Hasselqvist on Maritin roolissa vakuuttava. Hänen tulkintansa tunteiden ristiaallokossa kamppailevasta nuorikosta, jota toisaalla kiehtoo vapaus ja vaara, toisaalla sitoo velvollisuus ja turvallisuus, on luonnollinen ja eloisa ilman ylinäyttelemisen uhkaa. Mathias Tauber iäkkäänä ja yrmeänä Johanina tekee niin ikään laatutyötä, siksi onkin harmi, että hänen hahmonsa on melko paljon taka-alalla. Kansallisteatterissa näytelleen Urho Somersalmen roolisuorituksessa on sen sijaan muutamia säröjä, jotka tuntuvat nykypäivänä vierailta. Somersalmi ei suinkaan ole huono, vaikka ei aivan Hasselqvistin veroiseen tulkintaan ylläkään.
Juha oli valtaisa menestys niin kotimaassaan kuin kansainvälisilläkin markkinoilla. Se on myös hyvä osoitus siitä, kuinka vaivattomasti Stiller pystyi liikkumaan lajityypistä toiseen. Elokuvan alkuperäinen materiaali tuhoutui tulipalossa vuonna 1941 ja vuosien ajan näytti siltä, että Juha voitaisiin liittää loputtomalta tuntuvaan kadonneiden mykkäelokuvien joukkoon. Elokuvan kopio löydettiin kuitenkin 1960-luvulla ja nykypäivänä se lasketaan täysin aiheellisesti skandinaavisen elokuvan suuriin teoksiin. Elokuvan uusi restaurointi on vuodelta 2001 ja se on kestoltaan hieman yli 20 minuuttia lyhyempi kuin ensi-iltaversio.
Tuotanto: Svensk Filmindustri
Ohjaus: Mauritz Stiller
Käsikirjoitus: Mauritz Stiller, Arthur Nordén (Juhani Ahon romaanin pohjalta)
Kuvaus: Henrik Jaenzon, Gustaf Boge
Lavastus: Axel Esbensen
Musiikki: Rudolf Sahlberg
Näyttelijät: Jenny Hasselqvist (Marit), Mathias Tauber (Johan), Urho Somersalmi (muukalainen), Hildegard Harring (Johanin äiti), Lilly Berg (Johanin pikkupiika), Nils Fredrik Widegren (vanha kalastajaukko)