Mykkäelokuva on kuollut ja kuopattu elokuvantekomuotona jo vuosikymmeniä sitten. Sillä ei ole kaupallista potentiaalia eikä se kiinnosta suurinta osaa elokuvia seuraavasta yleisöstä. Siitä huolimatta aina silloin tällöin eteen tulee lähiaikoina tehty mykkäelokuva, silloinkin tosin useimmiten jonkun pienen yhtiön tuotantona. Niinpä hämmästys olikin aikoinaan melkoinen, kun kuulin Aki Kaurismäen filmaavan mykkäversion Juhani Ahon klassikkoromaanista Juha (1911).
Jos kyseessä olisi ollut kuka tahansa muu kuin Kaurismäki, voisi koko tuotannon tarpeellisuuden kyseenalaistaa: eikö aiheesta ole sanottu jo kaikki oleellinen, onhan Ahon teos filmattu jo kolmesti aikaisemmin (1920, 1937, 1956). Kaurismäki ei ole kuitenkaan lähtenyt filmatisoimaan romaania yksi yhteen, vaan on muokannut siitä omannäköisensä elokuvan, pienimuotoisen helmen tässä nykyelokuvien melko hengettömässä maailmassa.
Aurinkoinen päivä maaseudulla. Tietä pitkin kulkee sivuvaunullinen moottoripyörä kyydissään maanviljelijä Juha (Sakari Kuosmanen) sekä hänen vaimonsa Marja (Kati Outinen). He ovat matkalla torille myymään kasvattamiaan kaaleja. Kauppa käy hyvin ja heillä on syytä iloita. "He olivat onnellisia kuin lapset" tiivistää väliteksti. Auvoinen elämä heidän vaatimattomassa lintukodossaan tulee kuitenkin pian muuttumaan, kun maata kiertävän Shemeikan (André Wilms) hieno urheiluauto rikkoutuu juuri Juhan maatilan kohdalla. Vieraanvarainen Juha tarjoaa epäonniselle Shemeikalle apua ja yösijan autuaan tietämättömänä siitä, että Shemeikka on jo iskenyt silmänsä Marjaan ja aikoo houkutella tämän mukanaan kaupunkiin.
Vaikka Juha onkin uusi aluevaltaus Kaurismäen uralla, ei se ole siitä huolimatta niin ällistyttävä tyylinmuutos kuin voisi kuvitella – onhan ohjaaja nimenomaan tunnettu vähäeleisistä ja yksinkertaisesti toteutetuista elokuvistaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Kaurismäen elokuvalle tulisi nostaa hattua, onhan täydellisen mykkyyden luominen tiettävästi erittäin vaikeaa. Koska mitään ei voida selittää dialogin avulla, on kuvallisen ilmaisun ja näyttelijätyöskentelyn onnistuttava saumattomasti – mitä vähemmän tarinan kulkua pitää selittää väliteksteillä, sen parempi. Kaurismäki on onnistunut tässä erittäin hyvin ja tarina eteneekin sulavasti alusta loppuun. Juhan hahmo jää tosin hetkiseksi hieman taka-alalle Marjan lähdettyä Shemeikan matkaan, mutta muuten elokuvassa ei heikkouksia ilmene. Timo Salmisen kuvaus sekä kuvien voimaa oivasti korostavan valaistuksen käyttö on tavattoman hienoa, näyttelijäsuoritukset (etenkin Kuosmanen) ensiluokkaisia ja eri aikakausia tehokkaasti sekoitteleva lavastus taidokasta. Anssi Tikanmäen loistelias säestys antaa kokonaisuudelle arvoisensa silauksen.
Juha on paitsi väkevä kolmiodraama, Kaurismäen käsittelyssä myös vertauskuvallinen kertomus viattomuuden ja puhtauden katoamisesta. Maailman turmeltuneisuutta edustava Shemeikka asuu kylmässä ja synkässä betoniviidakossa (Ahon tekstissä Shemeikka tuli itärajan takaa), jossa ei juuri auringonpaistetta ole nähtävissä. Kun hän saapuu Juhan ja Marjan tilalle, alkaa tämä synkkyys levittää lonkeroitaan sinnekin: kaurapuuron muuttuessa mikroateriaksi ja Marjan alkaessa meikkaamaan viilenevät myös hänen ja Juhan ennen lämpimät välit totaalisesti. Ilo katoaa heidän elämästään ja pian Marja huomaakin olevansa Shemeikan urheiluauton etupenkillä matkalla kohti kaupunkia. Tällaista viattoman maaseudun ja turmeltuneen kaupunkielämän yhteentörmäystä on käsitelty jo monesti aiemminkin, mutta siitä huolimatta Kaurismäki onnistuu pitämään tarinan hyvin elossa. Ohjaajalle epätyypillisen brutaali loppukohtaus paljastaa, kuinka tällainen kehityskaari tulee päättymään.
Mykän elokuvan perinteitä tyylikkäästi kunnioittava Juha on kauttaaltaan vahva elokuva sekä vahva osoitus siitä – kuten monet muutkin Kaurismäen teokset – että vielä nykyäänkin elokuvia voi kertoa pitkälti pelkkien kuvien avulla. Pitkät dialogitulitukset ja sen sellaiset eivät ole välttämättömiä. Juha on Kaurismäen laadukkaan tuotannon hienoimpia elokuvia ja täysin vertailukelpoinen vuosikymmenten takaisten suurten klassikoiden kanssa.
Tuotanto: Sputnik Oy
Ohjaus: Aki Kaurismäki
Käsikirjoitus: Aki Kaurismäki (Juhani Ahon romaanista)
Kuvaus: Timo Salminen
Lavastus: Markku Pätilä, Jukka Salmi
Leikkaus: Aki Kaurismäki
Musiikki: Anssi Tikanmäki
Puvustus: Marja-Leena Hukkanen
Näyttelijät: Sakari Kuosmanen (Juha), Kati Outinen (Marja), André Wilms (Shemeikka), Elina Salo (Shemeikan sisar), Ona Kamu, Outi Mäenpää, Tuire Tuomisto (Shemeikan naisia), Markku Peltola (autonkuljettaja), Esko Nikkari (nimismies), Piitu (Juhan koira)