JÜRI RUMM
Vaikka suurin osa tavallisesta kansasta kavahtaakin rikollisia ja rikollisuutta, aina toisinaan jonkun lainsuojattoman onnistuu nousta tällaisen suhtautumisen yläpuolelle. He kasvavat legendoiksi, joista tehdään lauluja, runoja, kirjoja ja tietysti myös elokuvia. Rob Roy, Jesse James, Ned Kelly ja Juraj Jánošík ovat kaikki saaneet oman filminsä jo mykkäkaudella. Heidän suosionsa tuntuu olevan vankkumaton, sillä osan heistä tarina on päivitetty uudempiin versioihin aivan viime vuosikymmeninä.
Samaan ryhmään kuuluu myös virolaisten oma kansansankari, Rummu Jüri, jonka rikollisen uran ja elämän viime hetken ylipäätään ovat jääneet hämärän peittoon. Viimeisen tuomionsa vuonna 1894 saanut Rumm innoitti siinä määrin kirjailijoita (Hans Varessoon Jüri Rumm: An Original Novel from Estonia, 1908) kuin teatteritekijöitäkin (Jaan Metuan näytelmäsarja Jüri Rumm, 1921), että elokuvan teko oli vain ajan kysymys. Aiheeseen tarttui lopulta dokumentaristina ja kuvaajana tunnettu Konstantin Märska, jonka oman tuotantoyhtiön ainoa säilynyt elokuva Jüri Rumm sai ensi-iltansa aivan mykän elokuvan loppuhetkillä.
Kartanovarkaaksikin kutsuttu Jüri Rumm (Hans Suursööt) työskentelee palvelijana varakkaan paronin (Boris Jaanikosk) kotitilalla. Sairasta isäänsä hoitava Jüri varastaa paronilta hieman ruokaa, mutta jää epäonnekseen kiinni ja joutuu ruoskittavaksi. Kostoa vannova Jüri pakenee kartanolta ja aloittaa vastaiskun, jonka tavoitteena on antaa paitsi paronille ja tämän veljenpojalle (Mihkel Lepper) opetus, myös auttaa kurjuudessa eläviä talonpoikia. Jüri alkaa ryöstellä rikkaita ja saa pian virkavallan peräänsä.
Virolaista elokuvaa ei muisteta suurista teoksista, vaan pikemminkin yritteliäistä, hieman vaatimattomista maan historiaa kertaavista kuvauksista. Näitäkään ei ole valitettavasti liikoja säilynyt, joten aivan aivan selkeää näkymää maan elokuvateollisuuden saavutuksista on vaikea muodostaa. Näkemieni elokuvien perusteella sijoitan Jüri Rummin vakaaseen keskitasoon, Johannes Pääsuken Karhunmetsästys Pärnumaalla (1914) ja Paul Sehnertin Tšekaa Komissar Miroštšenko (1925) -elokuvien välimaastoon.
Jüri Rumm on ripeästi kulkeva elokuva, jossa on sopivassa määrin toimintaa, romantiikkaa ja huumoria – jälkimmäistä eniten, sillä katsojaa ei voi olla huvittamatta kaikki ne kekseliäisyydet, joiden avulla veijarimainen kansansankari onnistuu keplottelemaan itsensä kulloisestakin pinteestä. Draamapuoli jää sen sijaan vähemmälle, vaikka sillä saralla aihe olisi voinut tarjota lähestulkoon mitä vain. Nyt edes Rummin pahimpia vastoinkäymisiä ei käsitellä vakavasti, mikä on ainakin omasta mielestäni harmi, sillä se olisi antanut hyvän vastakohdan elokuvan hauskemmille jaksoille.
Kuten niin monen muunkin virolaisen mykkäelokuvan kohdalla kävi, myös Jüri Rumm vaipui pian ensi-iltansa jälkeen unohduksiin. Siitä huolimatta se on säilynyt lähes täydellisenä, ainoastaan yksi kela kymmenestä on kadonnut. Tuore restaurointi on tältä vuodelta ja se sai ensi-iltansa Forssan Mykkäelokuvafestivaaleilla. Toivottavasti tämä ei jää elokuvan ainoaksi esiintymiseksi, vaan se löytää paikkansa muillekin eurooppalaisille elokuvafestivaaleille.
Tuotanto: Konstantin Märska Filmproduktsioon
Ohjaus: Johannes (John) Loop, Mikhail (Mihkel) Lepper, Boris Jaanikosk (Borissoff)
Käsikirjoitus: ei tietoa (Hans Varessoon romaanista)
Kuvaus: Konstantin Märska
Maskeeraus: Voldemar Toffer
Näyttelijät: Hans Suursööt (Jüri Rumm), Ly Kerge (Madli, hänen morsiamensa), Boris Jaanikosk (paroni), Mihkel Lepper (hänen veljenpoikansa), Karl Laas (Mentus), Benno Hansen (tuomari), Salme Peetson (paronin vaimo), Elsa Silber (hänen tyttärensä), Voldemar Toffer (vanha palvelija)
Kesto: 102 min.
Ensi-ilta: 11.12.1929 / 26.8.2023 (Forssa)
Kuvat: Rahvusarhiivi filmiarhiiv / The National Archives of Estonia