"This is a story they tell in old Madrid… it’s a story they say is true.”
MGM:n kauhumaestro Tod Browning (1882-1962) ohjasi yhtiölle sarjan pienen budjetin elokuvia, joissa päätähtenä oli usein Lon Chaney. Heidän yhteistyönsä hedelmistä tunnetuimpia on Kädetön Alfonso, sirkusmaailmaan sijoittuva kertomus järjettömät mitat saavasta rakkaudesta. Nuorempana itsekin sirkuselämää viettäneen Browningin kehittämän tarinan kerrotaan perustuvan löyhästi hänen omiin kokemuksiinsa sirkusmaailmasta.
Antonio Zanzin mustalaissirkuksen vetonaula on kädetön veitsenheittäjä Alonzo. Todellisuudessa hän on etsintäkuulutettu rikollinen, jonka sidotuttaa kätensä eriskummallisen tuntomerkkinsä vuoksi: Alonzolla on vasemmassa kädessään kaksi peukaloa. Alonzon rakkauden kohde on Zanzin tytär Nanon, jolla puolestaan on eriskummallinen fobia, hän ei nimittäin voi sietää miehen käsiä ympärillään. Alonzo on Nanonin tuki ja turva, vaikka tyttö tunteekin rakkautta voimamies Malabaria kohtaan. Tästä syntyy irvokas kolmiodraama, jossa Alonzo on valmis menemään äärimmäisyyksiin saadakseen tytön itselleen.
Browningin sirkuselämätaustat näkyvät elokuvassa selvästi ja hän onnistuu lataamaan elokuvansa täyteen puoleensavetävää tunnelmaa. Browning kuvaa sirkusta täysin omana maailmanaan, josta löytyy ulkopuolisin silmin tarkasteltuna mitä eriskummallisimpia henkilöitä. Cedric Gibbonsin ja Richard Dayn laadukkaat lavasteet tukevat Browningin tarinaa oivasti ja Browning käyttikin onnistuneita lavasteita uudelleen kuuluisassa sirkuselokuvassaan Freaks (1932).
Valitettavasti Browningin tarina ei keskity ainoastaan sirkuselämään, vaan latistuu vähitellen yksinkertaiseksi melodraamaksi ja kadottaa näin mielenkiintonsa. Nopeatempoisen tarinan roolihahmot eivät saa tarpeeksi syvyyttä ja Chaneyn esittämää Alonzoa lukuun ottamatta ne jäävät värittömiksi ja ohuiksi. Elokuvasta on tosin vuosien varrella kadonnut muutaman minuutin verran materiaalia, joka selittää tarinan kapeuden, mutta ei kokonaan. Loppuratkaisu on erityisen onnistunut, mutta kaiken kaikkiaan aiheesta olisi varmasti saanut irti huomattavasti enemmän.
Chaneyn näyttelemistä on aina ilo katsella, eikä mies tuota pettymystä tälläkään kertaa. Hänen taitonsa pääsevät erinomaisesti esille varsinkin elokuvan loppupuolella ja jälleen kerran on todettava Lon Chaneyn olleen parhaita elokuvan parissa koskaan työskennelleitä miimikoita. Kaikkea hänkään ei sentään tehnyt, vaan akrobatiaa vaativissa kohtauksissa Chaneylla oli apunaan kädetön sijaisnäyttelijä Peter Dismuki. Joan Crawford onnistuu Nanonin roolissa myös kiitettävästi, sen sijaan Norman Kerry jää voimamiehenä melko aseettomaksi. Syy ei suinkaan ole hänen vaan Chaneyn ympärille rakennetun käsikirjoituksen, joka ei anna Kerrylle juurikaan mahdollisuuksia osoittaa taitojaan.
Päivitys 2022
Kädettömän Alfonson uutta restaurointia on tehty kaikessa hiljaisuudessa. Tšekin elokuva-arkistosta vuonna 2017 löydetty materiaali liittyy elokuvan alkuosaan. Ne pidentävät kohtauksia ja taustoittavat tapahtumia, jotka ovat olleet aiemmin lähinnä läpijuoksuja. Aivan uutta materiaalia nähdään heti alussa, jossa iäkäs mies antaa pikkupojalle kolikon, jolla tämä maksaa itsensä sirkukseen. Areenalla esiintyy Alonzon lisäksi myös pellejä ja taitoratsastajia. Sirkusyleisö kommentoi Alonzon esitystä. Shown jälkeen Alonzo ja Costra ottavat yhteen sirkusteltan ulkopuolella, ennen kuin Nanon tulee toteamaan Alonzolle, ettei "raaka voima ole kaikille naisille se tärkein asia". Myös povaajaeukon Nanonille tekemä ennustus juuri ennen Alonzon rikosta puuttuu yleisissä jakeluissa olevista kopioista. Muutamia välitekstejä on korjailtu ja niiden tyyli on muutettu M-G-M:n elokuvien tyylin mukaiseksi. Lisäksi luulen, että uuden restauroinnin pyörimisnopeus (21 fps) on aiempaa hitaampi.
Lopputulos on erittäin onnistunut. Pidin Kädetöntä Alfonsoa aiemmin kiinnostavana, mutta jotenkin hutaistun oloisena ja liiankin vauhdikkaasti etenevänä elokuvana. Elokuvaan tehdyt lisäykset muuttavat sen yleisilmettä huomattavasti ja parantavat lopputulosta reilusti - siksi korotan tähditystäkin yhdellä.
"Kun kaikki lähikuvat sekä näyttelijöiden pienet eleet ja reaktiot, jotka levittäjät kokivat aikoinaan tarpeellisiksi leikata pois, lisätään takaisin oikeille paikoilleen, muodostuu elokuvasta viimeinkin se kauhufilmin kaapuun verhottu psykologinen tutkielma, joka Kädettömän Alfonson oli alun perinkin tarkoitus olla." (Peter Bagrov, Anthony L'Abbate / Le Giornate del Cinema Muto 2022).
Tuotanto: Metro-Goldwyn-Mayer
Ohjaus: Tod Browning
Käsikirjoitus: Waldemar Young (Tod Browningin tarinasta)
Kuvaus: Merritt B. Gerstad
Lavastus: Richard Day, Cedric Gibbons
Leikkaus: Harry Reynolds, Errol Taggart
Puvustus: Lucia Coulter
Välitekstit: Joseph Farnham
Näyttelijät: Lon Chaney (Alonzo), Norman Kerry (Malabar), Joan Crawford (Nanon Zanzi), Nick De Ruiz (Antonio Zanzi), John George (Cojo), Frank Lanning (Costra)
Kesto: 50 min. / 66 min. (2022 versio)
Ensi-ilta: 3.6.1927 / 23.4.1928