The Cameraman

KAMERAMIES


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Maailmassa on kahdenlaisia kameramiehiä. Niitä, jotka tallentavat tapahtumia oman henkensä kaupalla koko maailman ihailtavaksi ja kaikki esteet voittaen. He ovat aina tapahtumien polttopisteessä, eivätkä tunne määritelmää mahdottomasta työtehtävästä. Tällainen on M-G-M:n uutiskuvaaja Harold Stagg (Harold Goodwin). Sitten on niitä, jotka seisovat kadunkulmassa tai muistomerkin juurella ja ikuistavat turistin tai satunnaisen ohikulkijan parilla dollarilla valokuvaan. Heitä ei juhlita eikä muistella, vaan jotkut pitävät heitä jopa vitsauksena. Näiden kameramiesten joukkoon lukeutuu Buster (Buster Keaton).

Vaikka Buster ei kaksinen kamerankäyttäjä olekaan, päättää hän pyrkiä M-G-M:n uutisryhmään töihin. Ei todennäköisesti pelkästään työn vuoksi, vaan uutisosaston kauniin sihteerin Sallyn (Marceline Day) takia. Busterin epäonneksi myös uutiskuvaaja Harold on ihastunut Sallyyn, mutta umpirakastunut Buster ei aio päästää Sallystä irti niin helpolla.

The Cameraman                  The Cameraman

Kun Joe Schenck myi Keatonin sopimuksen M-G-M:lle ja irtisanoi vuosia kestäneen yhteistyön mestarikoomikon kanssa, ei mennyt kauan kun Keaton ja hänen taiteensa olivat vain varjo entisestään. Tämä ei tapahtunut kuitenkaan yhdessä yössä, vaikka toisinaan niin väitetäänkin. Päinvastoin, Irving Thalbergin näennäinen ymmärrys Keatonin tyyliin piti tähden vielä hetken aikaa pinnalla, kunnes mykän kauden päättyessä myös Keatonin ura alkoi olla mennyttä. Kelvollisista kassatuloista huolimatta hän itse piti elokuviaan heikkolaatuisina ja jokainen tietää, että siinä vaiheessa kunnianhimoisen taiteilijan peli on pelattu – ellei sitten antaudu mammonan vietäväksi.

Keatonin taival M-G-M:llä oli vaikea heti ensi hetkistä lähtien. Voi vain kuvitella, miltä improvisointiin ja lukuisiin uusintaottoihin tottunut koomikko tunsi olonsa tilanteessa, jossa hänen elokuvaansa hioi pitkälti toistakymmentä käsikirjoittajaa ja kaikki dokumentoitiin tarkasti tuottajaa varten talteen. Huolimatta siitä, että Thalberg kielsikin tähteä käyttämästä omaa työryhmäänsä, hän helpotti Keatonin sopeutumista sallimalla tämän toimia vielä Kameramiehen kohdalla vanhojen tapojen mukaisesti. Seuraavaksi valmistunut Kalpean kreivin häät (1929) toteutettiin jo yhtiön omilla työmiehillä.

Monet tahot pitävät Kameramiestä suurena komediana, mutta ainakin minut se jätti hieman kylmäksi. Kyseessä ei ole suinkaan huono elokuva, vaan kaikki on näennäisesti hyvin: gagit ovat kekseliäitä (tyhjällä Yankee Stadiumilla kuvattu yhden miehen baseball-ottelu toimii erittäin hyvin), meno on vauhdikasta, eikä romantiikkaakaan ole unohdettu. Walther Ruttmannin Berliinin (1927) mieleen tuova kaupunkijakso on kekseliäs pikku yksityiskohta, samoin loppuhuipentuma, jossa Busterin yrittäjyys lopulta palkitaan keatonmaisen surrealismin silotellessa tarinan pahimmat särmät. Siitä huolimatta lopputuloksesta tuntuu puuttuvan jotain: aivan kuin tähti olisi toiminut käsijarru päällä, aivan viimeisintä pisaraa antamatta. Tässä suuntaan syyttävän sormen M-G-M:n suuntaan, sillä vastaavanlaista tunnetta en muista kokeneeni Keatonin omissa tuotannoissa, edes hänen heikoimmissa elokuvissaan.

The Cameraman                  The Cameraman

Elokuvan suurin tähti on tietysti Keaton itse – joidenkin mielestä oikeastaan hänen kameransa – mutta aivan yhtä hauska on hänen pieni apulaisensa, Josephine-marakatti. Harold Lloydin elokuvissa riemastuttanut Josephine esittelee tunnetilarepertuaariaan tavalla, jolle edes vanha kunnon Cheetah ei pysty vastaamaan. Kerrankin Keatonilla on omantasoinen näyttelijä rinnallaan, olkoonkin, että kyseessä on eläin. Heidän taustallaan vaikuttavat Marceline Day, Harold Goodwin ja Sidney Bracey hoitavat tonttinsa moitteetta.

Kameramiehen menestys oli huomattavasti parempi kuin Keatonin viimeisen itsenäisen tuotannon, Laivakalle nuoremman (1928). M-G-M:n koneisto oli tehnyt mielestään onnistuneen työn, mutta Keatonin epäonneksi se myös katsoi hallitsevansa tilanteen tästä eteenpäin. Yhtiö käytti elokuvaa pitkään opetusmateriaalina oikein rakennetusta komediasta, mutta siitä huolimatta sen oli käydä kalpaten. Elokuva oli jonkin aikaa kadoksissa, kunnes sen kopio löydettiin Pariisista vuonna 1968.

THE CAMERAMAN, 1928 Yhdysvallat

Tuotanto: Metro-Goldwyn-Mayer Ohjaus: Edward Sedgwick Käsikirjoitus: Richard Scheyer, Al Boasberg (Clyde Bruckmanin, Lew Liptonin ja Byron Morganin tarinasta) Kuvaus: Elgin Lessley, Reggie Lanning Lavastus: Fred Gabourie Leikkaus: Hugh Wynn Puvustus: David Cox Välitekstit: Joseph Farnham
Näyttelijät: Buster Keaton (Buster), Marceline Day (Sally), Harold Goodwin (Harold Stagg), Sidney Bracey (studiopäällikkö Edward J. Blake), Harry Gribbon (poliisi), Josephine-marakatti



© 3.5.2013 Kari Glödstaf