WHEN KNIGHTHOOD WAS IN FLOWER
Joukkorahoituskampanjat ovat yleistyneet viime aikoina merkittävästi, eivätkä vähiten elokuvien saralla. Mykkäelokuvien ystävät ovat saaneet nauttia niiden ansiosta vuosiksi arkistoihin unohdettujen elokuvien esiinmarssista ja etenkin amerikkalaiset alan ekspertit ovat tuoneet markkinoille useita teoksia vuodessa. Erityisen innokkaasti he ovat palauttaneet katsojien mieliin koomikoita, mutta mahtuu joukkoon myös edelleenkin tunnettuja näyttelijöitä, kuten vaikkapa Marion Davies, jonka suuruuden aika oli nimenomaan mykkäkaudella. Uudelleenjulkaisut ovat tekijänoikeussyistä keskittyneet Daviesin 1920-luvun alussa tekemiin pukudraamoihin, joista merkittävimpänä pidetään vuonna 1922 valmistunutta When Knighthood Was in Floweria.
Puolentoista miljoonan dollarin budjetilla tehty elokuva sijoittuu Henrik VIII:n (Lyn Harding) aikakauden Englantiin, jossa kuningas tekee parhaansa laajentaakseen valtaansa manner-Euroopan puolelle. Hän koettaa kaupitella sisartaan Maria Tudoria (Marion Davies) eri maiden kuninkaille, mutta sisar tuntee enemmän vetoa veljensä ratsuväen kapteeniin (Forrest Stanley). Rakastavaisten pakoyritys katkeaa tienvarsikapakkaan, joten lopulta Marian on hyväksyttävä Ranskan kuninkaan Ludwig XII:n (William Norris) kosinta.
Daviesin näyttelijänlahjat ovat olleet kotikatsojille pitkään arvoitus. Hänen komediennen taitonsa on ollut nähtävillä King Vidorin kanssa tehdyissä elokuvissa (Tulinen tyttö sekä Show People, molemmat 1928), mutta vuosikymmenen alun draamat ovat pysytelleet pimennossa. Joidenkin tahojen mukaan niin olisi sopinut olla vieläkin, sillä Daviesin pukuelokuvat eivät ole arvostelijoiden mukaan olleet hänen komedioidensa tasoa. Onneksi jokainen voi tuoreiden julkaisuiden avulla tarkistaa, pitävätkö väitteet paikkansa.
When Knighthood Was in Flower oli suurtuotanto, johon tuottajana toiminut elokuva- ja lehtikeisari William Randolph Hearst oli valmis uhraamaan niin paljon rahaa kuin tarpeellista. Yksityisiltä keräilijöiltä ja historioitsijoilta saatu rekvisiitta, viimeistä yksityiskohtaa myöten hiotut lavasteet ja tarkkojen mallien mukaan tehdyt puvut maksoivat suuren summan rahaa, mutta Hearstin valtavaa omaisuutta ne eivät juuri heikentäneet. Massiivinen mainoskampanja teki tehtävänsä ja vaikka tarkkaa tietoa lipputulojen määrästä ei ole, yleisesti ollaan sitä mieltä, että elokuva tuotti siihen sijoitetut varat reilusti takaisin.
When Knighthood Was in Flower on ihan kiva elokuva, ei sen enempää. Se on puitteiltaan ensiluokkainen ja teknisesti moitteeton, mutta siinä ei ole sielua eikä sydäntä. On erikoista, että Hearst oli valmis uhraamaan suuret summat rahaa tuotantoon ja näyttelijäryhmään, mutta ei kiinnittänyt ohjaajaksi Robert G. Vignolaa tunnetumpaa ohjaajaa. Jälkipolvien unohtama Vignola mielletään suurten pukudraamojen erikoismieheksi, mutta näin jälkikäteen on mukavaa leikitellä ajatuksella, mitä Rex Ingramin, Raoul Walshin tai Allan Dwanin kaltainen tekijämies olisi saanut näillä puitteilla aikaan. Vai puolsiko Vignolan valintaa kenties aiempi yhteistyö Hearstin ja Daviesin kanssa sekä mahdollinen tieto, ettei ohjaaja ala niskuroimaan rahoittajien kanssa kuten monilla suuremman egon omaavilla tekijöillä oli tapana?
Elokuva on varustettu todella nimekkäillä näyttelijöillä, mutta silti Davies on heistä lähestulkoon ainoa, joka saa riittävästi esilläoloaikaa. Hän myös suoriutuu parhaiten, osoittaen näin pystyvänsä myös dramaattisiin rooleihin. Forrest Stanley on turhan karismaton ja puiseva miespääosaan, eikä elokuvan roistoa esittävä William Powell edusta vielä näyttelijänä sitä tyylikkyyttä, jollaisena hänet myöhemmiltä vuosilta muistetaan. Flora Finch vilahtaa yhdessä kohtauksessa hovineitona ja Gustaf von Seyffertitz hukataan ennustajamaagikon roolissa täysin.
When Knighthood Was in Flower lähti ensi-iltakierrokselleen 12 kelan mittaisena suurelokuvana, kunnes se myöhemmin leikattiin kaksi kelaa lyhyemmäksi. Puuttuvat kohtaukset pysyttelivät vuosikymmenien ajan suurelta yleisöltä piilossa, mutta on sittemmin liitetty osaksi elokuvaa. Elokuvaa, jolta olisi toivonut huomattavasti enemmän.
Tuotanto: Cosmopolitan Production
Ohjaus: Robert G. Vignola
Käsikirjoitus: Luther Reed (Charles Majorin romaanin ja siitä tehdyn näytelmän pohjalta)
Kuvaus: Ira H. Morgan, Harold Wenstrom
Lavastus: Joseph Urban
Puvustus: Gretl Urban Thurlow
Näyttelijät: Marion Davies (Maria Tudor), Lyn Hardin (Henrik VIII), Forrest Stanley (Charles Brandon), Theresa Maxwell Conover (Katariina Aragonialainen), Pedro de Cordoba (Buckinghamin herttua), Ruth Shepley (Lady Jane Bolingbroke), William H. Powell (Frans I), Gustav von Seyffertitz (Grammont)