ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Venäläisen elokuvan ensimmäisiin suurnimiin lukeutuneen Pjotr Tšardyninin ura oli kukoistavimmillaan ennen lokakuun vallankumousta, jonka jälkeen hänen tiensä vei Turkkiin, Italiaan, Saksaan, Ranskaan ja Latviaan. Kotimaahansa hän palasi vuonna 1923, mutta ei saavuttanut enää entisen kaltaista menestystä. Kuten hyvin monet aikalaisensa, myös Tšardynin ja hänen elokuvansa unohdettiin vuosikymmeniksi, kunnes 1980-luvulla tutkijat nostivat tsaarinajan elokuvan takaisin valokeilaan. Sittemmin muutama hänen elokuvansa on tullut myös kotikatsojan ulottuville, kiitos Bfi:n ja Milestonen yhteistyössä työstämän Early Russian Cinema -kokoelman.

Tšardyninin vuonna 1913 ohjaama Domik v Kolomne (engl. House in Kolomna) on Aleksandr Puškinin runoon perustuva kertomus leskirouvan nuoresta tyttärestä Parashasta, jonka ikkunan alla vierailee päivittäin muuan kaartin upseeri häntä tapaamassa. Koska lähempi kanssakäyminen ei tule kysymykseen, Parasha punoo juonen, jonka avulla saa mielitiettynsä samaan asuntoon kanssaan. Hän pyytää äitiään hankkimaan heille kokin, jonka hän itse valitsee ja pian heidän keittiössään häärii omaperäinen Mavrusha, jonka kodinhoitotaidot ovat vähän niin ja näin.

Domik v Kolomne on elokuvana kaksijakoinen. Periaatteessa siinä ei ole mitään mainittavampaa vikaa, sillä tarinan kuljetus toimii moitteetta ja kokonaisuus on varsin hauska. Mies naisen vaatteissa on aiheena tuttuakin tutumpi ja lähes kaikki kliseet käydään läpi aina ruoanlaiton vaikeudesta leskirouvan kylvetyssuunnitelmiin ja upseeriystävän vierailuun. Mikäpä siinä kunhan kokonaisuus pysyy koossa – ja miksei pysyisi, hullutteleehan Ivan Mozzhuhin kokin roolissaan vähintään kelvollisesti eikä moittimista ole muissakaan näyttelijöissä.

Tekniikka on mielestäni useimmiten toisarvoista, mikäli tarina on toimiva. Siitä huolimatta on hyvä muistaa, että vuoteen 1913 mennessä elokuvakerronta oli jo varsin kehittynyttä. Maailmalla ihasteltiin tuolloin Victor Sjöströmin Ingeborg Holmia, D. W. Griffithin melodraamoja, Asta Nielsenin ja Urban Gadin tyyliä ja taitoja. Näitä vasten tarkasteltuna Tšardyninin lähestulkoon täysin yhdeltä etäisyydeltä kuvattu teos on auttamattoman vanhanaikainen,. Muutamaa vuotta aiemmin valmistuneena Domik v Kolomne herättäisi huomattavasti enemmän ihastusta kuin nyt.

Elokuvantekijät ovat liittäneet loppuun hauskan kevennyksen. Heidän mukaansa tarinan moraliteettina on se, ettei koskaan pidä ottaa halpaa kokkia, eikä miehen kannata tuhlata aikaansa naisen vaatteisiin pukeutumiseen, koska jossain vaiheessa edessä on väistämättä parranajo, jota hieno nainen ei tiettävästi tee.

DOMIK V KOLOMNE, 1913 Venäjä

Tuotanto: Hanžonkov Ohjaus: Pjotr Tšardynin Käsikirjoitus: Pjotr Tšardynin (Aleksandr Puškinin runosta) Kuvaus: Wladyslaw Starewicz Lavastus: Boris Mikhin, Wladyslaw Starewicz
Näyttelijät: Praskovja Maksimova (leski), Sofia Goslavskaja (Parasha, hänen tyttärensä), Ivan Mozzhuhin (kaartin upseeri/Mavrusha)