KORKEIN VOITTO


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Samoihin aikoihin kun Theodor Tugai ja Valentin Vaala aloittelivat pitkäksi muodostuvaa elokuvauraansa, ilmestyi suomalaiseen elokuvamaailmaan kolmaskin uusi henkilö, jopa kaukaa Amerikasta. Ratsumestari Carl von Haartman oli jättänyt vuosikymmenen puolivälissä sotilasuran sikseen ja suunnannut New Yorkiin, josta hänen tiensä vei lopulta Hollywoodiin ja muutamaan elokuvaankin. Suomeen palattuaan von Haartman sai kiinnityksen Suomi-Filmiin, jolle hän ohjasikin kaksi elokuvaa. Ne eivät kuitenkaan menestyneet toivotulla tavalla ja niin von Haartmanin ura tyrehtyi. Tämä on valitettavaa, sillä kyseessä oli ohjaaja, joka olisi voinut rikastuttaa suomalaista elokuvaa huomattavastikin, kuten hänen esikoisteoksestaan Korkein voitto on nähtävissä.

Syksyllä 1929 ensi-iltansa saanut Korkein voitto kertoo railakasta poikamieselämää viettävästä paroni Henrik von Hagenista (mainio von Haartman), joka tapaa monen vuoden jälkeen entisen rakastettunsa, venäläisen madame Vera Vasiljevnan (Kerstin Nylander). He päättävät pitää hieman hauskaa ja viettävätkin lähipäivät tiiviisti yhdessä paronin näyttäessä madamelle Helsingin lähialueen sotilaallisia kohteita – ikävä kyllä madamesta on tullut vakooja, jota paroni näin tietämättään auttaa.

Korkein voitto                  Korkein voitto

Korkein voitto on kotimaiseksi elokuvaksi todella mielenkiintoinen tuttavuus. Tekniseltä toteutukseltaan se on erittäin korkealuokkainen: kuvaus on sulavaa, leikkaus jouhevaa ja näyttelijöiden työskentely kauttaaltaan onnistunutta. Huomionarvoista on nimenomaan kuvauksen hienous – lähikuvia on kotimaisen elokuvan mittapuulla paljon ja hienoista kamera-ajoista kuuluisin on eittämättä hotelli Kämpissä tapahtuva pitkä otos, joka tuo mieleen Murnaun Viimeisen miehen (1924) loppuhuipentuman. Von Haartmanin Hollywoodin opit eivät ole menneet hukkaan ja Korkeinta voittoa onkin erittäin miellyttävää seurata.

Sen minkä elokuva teknisellä puolella voittaa, sen se tarinan puolella häviää. Käsikirjoituksesta huolehtinut Von Haartman on pitänyt huolta siitä, että vaikka tarina sijoittuukin Helsinkiin, voisi se toimia aivan missä päin maailmaa tahansa. Tällaisesta kansainvälisyydestä huolimatta on todettava, etteivät von Haartmanin kynäilijäntaidot vastaa teknisen puolen osaamista: tarinassa on paikoin tyhjäkäyntiä, eikä lisäripaus jännitystäkään olisi ollut pahitteeksi. Myös loppuhuipennus on hivenen lattea. Vastavuoroisesti alkupuolen kepeän eroottisille, tuolloin varmasti rohkeilta tuntuneille kohtauksille pitää nostaa hattua, moisia kun ei kotimaisissa mykkäelokuvissa näe.

Korkein voitto                  Korkein voitto

Korkein voitto on kotimaisen mykkäelokuvan hienoimpia saavutuksia, aivan liian vähälle huomiolle jäänyt teos. Se on kerronnaltaan sulavaa ja toteutukseltaan kaunista – ainoastaan tarinaan tiiviyteen ja sitä myötä jännityksen lisäämiseen olisi tullut kiinnittää enemmän huomiota. Ei tämä suuren maailman keskivertoelokuville häviä millään muotoa, joten siksi olisi toivonut Carl von Haartmanin saavan enemmänkin mahdollisuuksia suomalaisella elokuvarintamalla.

Suomen elokuva-arkisto restauroi Korkeimman voiton vuonna 2000. Samalla siihen lisättiin Yrjö Hjeltin koostama säestys, jonka esittäjäksi kiinnitettiin Radion sinfoniaorkesteri. Lopputulos on mykistyttävän hienoa katseltavaa ja kuunneltavaa, kotimaista mykkäelokuvanautintoa parhaimmillaan. Tällaisen kunnianosoituksen soisi mieluusti muillekin suomalaisille mykkäelokuvaklassikoille.

KORKEIN VOITTO, 1929 Suomi

Tuotanto: Suomi-Filmi Ohjaus: Carl von Haartman Käsikirjoitus: Carl von Haartman Kuvaus: Eino Kari Lavastus: Carl Fager Leikkaus: Carl von Haartman, Eino Kari
Näyttelijät: Carl von Haartman (paroni Henrik von Hagen), Kerstin Nylander (madame Vera Vasiljevna), Aku Korhonen (juutalainen vakooja), Erik Fröling (konsuli), Ellen Sylvin (Karin Huhta), Eero Kilpi (lääkäri)

Lähdemateriaali ja kuvat: Yleisradio (televisioesitys)



© 9.1.2009 Kari Glödstaf