NOORED KOTKAD
”Ei ole suurempaa rakkautta kuin antaa elämänsä ystäviensä puolesta.”
Jos ensimmäisessä maailmansodassa kuollut Johannes Pääsuke oli virolaisen elokuvan isä, pidetään Theodor Lutsia sen ensimmäisenä varteenotettavana tekijänä. Hänen uransa levittäytyi kolmeen maahan, sillä synnyinmaansa lisäksi Luts työskenteli myös Suomessa ja Brasiliassa. 1930-luvun alussa Suomi-Filmin palvelukseen astuneen Lutsin tehtävänä oli meillä ollessaan kuvaaminen, mutta vielä Virossa hän oli toiminut myös ohjaajana. Hänen päätyönään pidetään vuonna 1927 valmistunutta vapaussotaelokuvaa Noored kotkad.
Noored kotkad kertoo kolmesta isänmaallisesta ystävyksestä, jotka päättävät liittyä armeijaan ja estää bolshevikkien maihinnousu Viroon. Sodan kauhut eivät järkytä heitä, vaan kerta toisensa jälkeen kolmikko taistelee etulinjassa vihollisia vastaan. Taisteluiden tauottua yksi heistä jää rintamalle kahden selviytyessä rakentamaan uutta ja vapaata isänmaata.
Noored kotkad lukeutuu niiden lukuisien elokuvien joukkoon, joista toivoisi pitävänsä enemmän kuin voi. Elokuvan historiallista arvoa ei käy kiistäminen, eikä tekijöitä sovi ainakaan loppusodan osalta syyttää kunnianhimon puutteesta, mutta kokonaisuutena Noored kotkad on vaatimaton teos. Laahaava tarina on kerrottu kymmenisen vuotta ajastaan jäljessä olevin keinoin, hahmot ovat persoonattomia ja näyttelijäsuoritukset heikkoja. Saksia olisi tarvittu siellä täällä, sillä muutamia kohtauksia olisi voinut lyhentää rankalla kädellä. Parhaimmillaan elokuva on silloin, kun se kuvaa maata ennen sotaa: nuorten oluenhuuruinen juhliminen, maaseudun perheiden yksinkertainen arki ja näkymät uneliaasta Tarton yliopistokaupungista tuovat mieleen monet ensimmäisestä maailmansodasta kertovat elokuvat.
Amerikkalaisen, Baltian historiasta laajasti kirjoittaneen professorin Kevin O’Connorin mukaan Noored kotkad on ”virolaisen elokuvan kulmakivi”. Sitä se voi olla kansallisesti katsottuna, mutta maailmanlaajuisesti tarkasteltuna kyseessä on heikkotasoinen ja hengetön, jo ilmestyessään vanhanaikainen teos, jonka parissa ei tarvinne viettää kuin yksi katselukerta.
Tuotanto: Siirius Film
Ohjaus: Theodor Luts
Käsikirjoitus: Aksella Luts, Theodor Luts
Kuvaus: Theodor Luts
Lavastus: A. Lehepuu
Maskeeraus: Aksella Luts
Näyttelijät: Arnold Vaino (Tammekänd), Juhan Nõmmik (Laansoo), Rudolf Klein (Lepik), Elly Põder-Roht (Hilja), Amalie Konsa (Laansoon äiti), Aksella Luts (metsänvartijan tytär)