KUNNIOITA VAIMOASI
Sinun pitää vaimoasi kunnioittaman
Saatuaan valmiiksi Saksassa kuvaamansa elokuvan Naisen orja (1924), Dreyer palasi takaisin kotimaahansa Tanskaan, tällä kertaa Palladium-yhtiön riveihin. Palladiumille hän teki ainoastaan yhden elokuvan, tanskalaisen Sven Rindomin suosittuun näytelmään perustuvan kuvauksen köyhästä perheestä, jota hallitsee tyly ja säälimätön tyranni. Vuonna 1925 valmistunut Kunnioita vaimoasi lukeutuu niiden kuolemattomien mestariteosten joukkoon, joita ajan hammas ei ole vuosikymmenistä huolimatta onnistunut nakertamaan lainkaan.
Elokuva kertoo köyhästä Frandsenin perheestä. Perheen isä, Viktor (Johannes Meyer) on liiketoimissaan epäonnistunut kelloseppä, joka kohtelee kaltoin perhettään ja varsinkin kaikkensa yrittävää Ida-vaimoa (Astrid Holm). Ida hyväksyy miehensä kylmäkiskoisen käytöksen ja alistuu täysin hänen kiusattavakseen. Idan nöyristelyyn ja Viktorin tuittuiluun kyllästyy lopulta hänen vanha imettäjänsä, kotiapulaisena toimiva Mads (Mathilda Nielsen), joka päättää laittaa asiat kuntoon. Idan sairastuttua hän saa ylipuhuttua tämän lähtemään lomalle päästäkseen edes hetkeksi eroon miehestään. Mads itse jää pitämään huolta taloudesta ja perheen kolmesta lapsesta, jonka ohessa hän päättää opettaa Viktorille hieman käytöstapoja.
Naisen orjan tyylitelty ekspressionistinen maailma sai väistyä, sillä Dreyer halusi tällä kertaa kuvata elokuvansa mahdollisimman realistisena. Hän toivoi voivansa tehdä sen todellisessa ympäristössä, mutta koska moinen ei ollut teknisesti mahdollista toteuttaa, päädyttiin studiolavastukseen. Lavasteryhmän työskentely on todella taidokasta, sillä mistään ei huomaa elokuvan maailman oleva keinotekoisesti luotu – tätä illuusiota tukee vahvasti muutamat joukkoon sijoitetut kaupunkinäkymät. Vastaavanlaista arkirealismia on elokuvastudion seinien sisäpuolella onnistuttu luomaan erittäin harvoin. Käsikirjoituksesta Rindomin kanssa vastannut Dreyer on saanut riisuttua teatterin kahleet elokuvansa yltä täydellisesti ja lopputuloksena on ilmavaa, dialogimuodossa esitettävistä runsaslukuisista väliteksteistä huolimatta sujuvasti eteenpäin kulkevaa elokuvaa.
Saksalaisen kamarielokuvan perinnettä lähtökohdiltaan seuraava, mutta huomattavasti vähemmällä dramatiikalla toteutettu Kunnioita vaimoasi on edelleenkin monilta osin paikkansa pitävä kertomus avioliiton pelisäännöistä – joskin työssäkäynnin suhteen elokuvan esittämät asiat ovat vuosikymmenten saatossa muuttuneet. Mies on pääasiassa se, joka tuo perheeseen elannon vaimon koettaessa pitää huolta kodista. Perheen elämän rahoittajana mies saa vastineeksi olla herra talossaan, jossa kaikkien on kunnioitettava ja toteltava häntä ja jossa kaiken on mentävä etukäteissuunnitelmien mukaan. Näistä lähtökohdista – jotka eivät luonnollisestikaan ole nykyaikana enää yhtä jyrkät – lähtee Dreyer rakentamaan syvästi inhimillistä, eletyn elämän makuista draamaa, jossa hienovarainen näytteleminen ja Dreyerin hillityn tarkka ohjaus sulautuvat toisiinsa mutkattomasti. Avioliiton arkea ja vanhempien vaikeita keskinäisiä välejä on tuskin koskaan kuvattu yhtä tarkasti ja todenmukaisesti.
Pelkäksi yksinkertaiseksi avioliittokuvaukseksi elokuva ei kuitenkaan jää, vaan siihen on sisällytetty myös opetus. Kunnioita vaimoasi on paitsi ylistyskuvaus perheenäideille, myös osoitus lähimmäisen rakkauden vaalimisen tärkeydestä, jota Viktor ei vielä elokuvan alkupuolella hahmota. Vasta kun Ida on lähtenyt ja Viktor on joutunut viettämään jonkin aikaa vanhan kotiapulaisen määräiltävänä, alkaa hän pikkuhiljaa ymmärtää, kuinka paljon hänen vaimonsa oikein perheen eteen ponnistelee ilman minkäänlaista kiitosta. Tämä ei kuitenkaan Madsille vielä riitä, vaan hän jatkaa miehen kouluttamista jopa siihen saakka, että alkaa vähitellen tuntea sääliä häntä kohtaan. Viktorin ajatusmaailma muuttuu lopulta jopa siinä määrin, että hän alkaa moralisoida koko miessukupuolen käytöstapoja. Tämä pieni Viktorin ajatusmaailman kehitystä kuvaava yksityiskohta on tarpeettoman alleviivaava ja tarinan kannalta turha kauneusvirhe muuten laadukkaassa kokonaisuudessa.
Rauhallisesti etenevä elokuva keskittyy päähenkilöidensä ympärille, joissa ei ole mitään pelkistettyä, vaan he ovat yhtä todellisia kuin ympäristökin, jossa he elävät. Näin vahvasti hahmojen ympärille sijoittuvassa elokuvassa Dreyerin erinomaiset henkilöohjaajan taidot tulevat hyvin esille ja näyttelijätyöskentely onkin kauttaaltaan erinomaista. Tanskalaisen elokuvan vakionäyttelijöihin lukeutunut Johannes Meyer on roolissaan loistava, samoin tarinaan hieman huumoria tuova Mathilde Nielsen onnistuu tahollaan. Kaikkein eniten ihastuttaa vähäisimmästä esilläoloajastaan huolimatta Sjöströmin Ajomiehessäkin (1921) loistanut Astrid Holm, jonka yksinkertaisessa ja hillityssä ilmaisussa on valtavasti voimaa ja varmuutta. Myös lapsinäyttelijät suoriutuvat rooleistaan hyvin.
Kunnioita vaimoasi sai osakseen erinomaiset arvostelut kaikkialla ja varsinkin Ranskassa, jossa Dreyeria verrattiin jopa Molièreen, se otettiin haltioituneena vastaan. Siitä huolimatta tämä elokuva on jäänyt melkoisen vähälle huomiolle. Täysin suotta, sillä kyseessä on nykystandardeinkin mitattuna moderni, hienosti toteutettu ja erinomaisesti näytelty draama. Toisaalta, kaikki Dreyerin mykkäelokuvat tuntuvat kärsivän samanlaisesta tuntemattomuudesta - niin vahva ja kaiken peittävä varjo on niiden ylle laskeutunut kolme vuotta myöhemmin Ranskassa valmistuneen Jeanne d'Arcin kärsimyksen (1928) myötä.
Tuotanto: Palladium
Ohjaus: Carl Th. Dreyer
Käsikirjoitus: Carl Th. Dreyer, Sven Rindom (jälkimmäisen näytelmästä)
Kuvaus: George Schnéevoigt
Lavastus: Carl Th. Dreyer
Näyttelijät: Johannes Meyer (Viktor Frandsen), Astrid Holm (Ida Frandsen), Mathilde Nielsen (Mads, vanha imettäjä), Karin Nellemose (Karen-tytär), Clara Schönfeld (Idan äiti), Johannes Nielsen (lääkäri), Petrine Sonne (pesijätär)