MAAILMAN KUUDENNES
”Tunnuslauseemme on: kaikkien 10–100-vuotiaiden Sosialistisen Neuvostotasavaltojen Liiton kansalaisten täytyy nähdä tämä elokuva. Vallankumouksen kymmenvuotisjuhlavuonna ei saa olla ainoatakaan tunguusia, joka ei ole nähnyt Maailman kuudennetta.” Dziga Vertov
Dziga Vertovin elokuvakamera ja kinosilmä ovat käsitteitä kaikille elokuvan historiaan perehtyneille. Vertovin kaikkinäkevä ja tallentava kamera kiersi itänaapuriamme vuosien ajan rajalta rajalle tallentaen kuvia aina tehtailta yökerhoihin, Siperian taigalta lammasfarmeille ja patotyömaille. Elämää todenmukaisena tallentamaan pyrkineen Vertovin mykkäkausi huipentui viimeisimmässä Sight & Sound -lehden kriitikkoäänestyksessä (2012) maailman parhaan dokumenttielokuvan arvonimen saaneeseen Mies ja elokuvakamera (1929) -teokseen, mutta vähäinen ei ole myöskään kolmea vuotta aiemmin valmistunut valtiokatsaus Maailman kuudennes, joka vie katsojansa Neuvostoliiton joka kolkkaan.
Neuvostoliittoa ristiin rastiin kiertävä kuvausryhmä vierailee kaukaisten kansojen luona, esittelee heidän elinympäristöään, tapojaan ja toimiaan. Välillä vieraillaan suurkaupunkien kaduilla ja toreilla, kunnes matka jatkuu taas jonnekin suuntaan valtavaa maata. Juhla ja arki sekoittuvat, sosialismia rakennetaan ja toisinaan vieraillaan myös elokuvateatterissa katsomassa kuvattua materiaalia.
Lumièren veljesten tavoin myös Vertovin elokuva kutistaa maailmaa ja tuo sen tuntemattomat kolkat katsojan lähettyville. Tällaisenaan elokuva kiinnostaisi todennäköisesti vain historioitsijoita, mutta ohjaajalle tyypilliseen tapaan kyseessä on paljon enemmän: ”elokuvasinfoniaksi” kuvattu teos kasvaa kuvien, tarkoin sommiteltujen välitekstien ja vielä varsin rauhallisen leikkauksen avulla kokonaisuudeksi, joka sekä ihastuttaa että ihmetyttää katsojaa. Tehokeinoja käytetään säästeliäästi, joten kuvien virtaan heittäytyminen on vaivatonta. Myös aikalaiskatsojat olivat ihastuksissaan ja vain ani harva kriitikko jakeli soraääniä.
Herkempiä katsojia on kuitenkin syytä varoittaa metsästysjaksosta ja sen muutamista kuvista, joissa ei ole mitään lavastettua. Sitä katsoessa on kuitenkin syytä muistaa, että näiden ihmisten elinehto riippui pyydystämiensä eläimien lihasta ja turkiksista, joiden avulla he selvisivät jokapäiväisestä kamppailustaan ankarien luonnonolojen keskellä.
”Maailman kuudennes on enemmän kuin elokuva, tai mitä olemme tottuneet ymmärtämään elokuvana. Uutiskatsaus, komedia, taide-elokuva – Maailman kuudennes on jossain näiden rajojen ja määritelmien ulkopuolella. Se on jo askeleen pidemmällä kuin mitä elokuva on käsitteenä…” Dziga Vertov
Tuotanto: Kultkino, Sovkino Ohjaus: Dziga Vertov Käsikirjoitus: Dziga Vertov Kuvaus: Mihail Kaufman, Ivan Beljakov, S. Benderski, P. Sotov, N. Konstantinov, Aleksandr Lemberg, N. Strukov, Jakov Toltšan Leikkaus: Jelizaveta Svilova