LACPLESIS
Latvialainen mykkäelokuva on ollut itselleni täysin tuntematon osa-alue, joten olin enemmän kuin innoissani saadessani tietää, että Pordenonen festivaaleilla esitetään maan kuuluisin mykkäelokuvatuotanto Lacplesis (engl. The Bear Slayer). Kuuluisan latvialaisen legendan pohjalta syntynyt elokuva ei ehkä täyttänyt aivan kaikilta osin sille asettamiani odotuksia, mutta oli jo harvinaisuutensa vuoksi tutustumisen arvoinen teos. Mainittakoon myös, että aihetta on sittemmin käytetty mm. rock-oopperassa vuonna 1988, jolloin se symboloi Itä-Euroopan kansalaisuusaatteiden heräämistä ja latvialaisten itsenäisyystaistelua Neuvostoliittoa vastaan.
Kahteen osaan jakautuva tarina alkaa jostain aikojen takaa, noitien ja loitsujen aikakaudelta. Sen pääosassa on väkivahva miekanheiluttaja ja karhuntappaja, joka saapuu pelastamaan rakastettunsa pahan mustan ritarin kynsistä. Valitettavasti emme saa kuitenkaan tietää kuinka yhteenotossa käy, sillä kyseessä on legendasta kertovan kirjan luku, jonka viimeiset sivut ovat repeytyneet.
Kirjan lukijaksi paljastuu nuori ja isänmaallinen Janis, jonka kotimaassa parveilevat vierasmaalaiset sotilasjoukot aiheuttavat ongelmia kaikkialla missä liikkuvatkin. Erityisesti yksi heistä, johtajalta vaikuttava salaperäinen muukalainen, tekee kiusaa kaikille paikallisille asukkaille. Janis pyrkii tekemään kaikkensa vieraiden sotilaiden elämän vaikeuttamiseksi ja ennen pitkää hän joutuu ottamaan heistä mittaa ase kädessä, kun maailmansota syttyy ja Latvia joutuu yhdeksi sen pelinappuloista.
Latvialaisen elokuvan 12 teoksen kokoiseen kaanoniin valittu Lacplesis on valtavalla kunnianhimolla ja suurella sydämellä tehty elokuva. Vaikka alun mytologinen osuus ei vedäkään vertoja Fritz Langin Siegfriedille (1924), on se silti kelpo katsottavaa. Itse pidin myös elokuvan modernista osuudesta, vaikka kuulopuheiden mukaan lähellekään kaikki katsojat eivät olleet samaa mieltä: joidenkin mielestä elokuvan olisi voinut jopa päättää prologiin.
Mielipiteellä on katetta. Toisaalta ei voi kuin ihailla elokuvantekijöiden yritystä saada ikivanha legenda, vuoden 1905 vallankumouksen vaiheet, ensimmäinen maailmansota ja Latvian itsenäistymistaistelutkin yhteen kokoillan elokuvaan. Samalla on kuitenkin todettava tekijöiden haukanneen hieman liian ison palan. Kokonaisuus kärsii, kun yhtäällä mennään hurjaa vauhtia eteenpäin ja toisaalla sitten jarrutellaan ja hidastellaan. Voitonparaatin – historiallista tai ei – sijoittaminen viimeisten yhteenottojen eteen ei ole dramaturgisesti ajatellen kovinkaan hyvä ratkaisu, sillä kahden kliimaksin käyttö harvemmin onnistuu.
Muodoltaan Lacplesis tuo mieleen Cecil B. DeMillen käyttämät aikajanasiirtymät, tyyliltään se muistuttaa niin virolaisia kuin neuvostoliittolaisiakin elokuvia: ensin mainitun lievä kotikutoisuus, jälkimmäisen lähikuvat ja dokumentaarisesti toteutettujen otosten linkittäminen selkeästi fiktiivisempään materiaaliin. Näyttelijät hoitavat hommansa suvereenisti ja vaikka Osvald Mednisin esittämä roisto onkin turhan yksiulotteinen, mutta se häiritsee lopulta yllättävän vähän. Elokuvan Youtube-kopio on heikkolaatuinen, joten kiinnostuneiden kannattaa odottaa tuoreen restauroinnin mahdollista saapumista kotimaamme esityksiin.
Tuotanto: Aizsargu organizajica
Ohjaus: Aleksandrs Rusteikis
Käsikirjoitus: Alfreds Berzinš, Aleksandrs Rusteikis, Janis Silis
Kuvaus: Janis Silis
Lavastus: Elerts Treilons
Näyttelijät: Musta ritari/muukalainen), Jekabs Upenieks (Kangars/synkkä hahmo), Kristaps Kreicbergs (Mirdzan isä)
Kesto: 98 min. (130 min./18 fps)
Ensi-ilta: 3.3.1930 / ---