Laila

LAILA, TUNTURIEN TYTTÖ


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Norjalainen mykkäelokuva on monelle harrastajalle harmaata aluetta. Yksi syy on luonnollisesti se, ettei maassa tehty säännöllisesti elokuvia vielä 1920-luvulla, minkä lisäksi ne harvat olemassa olevat norjalaistuotannot ovat olleet pitkään ainoastaan festivaalien ja arkistonäytösten aarteita. Siksipä amerikkalaisen Flicker Alleyn ilmoitus George Schnéevoigtin kuuluisan Lapin kuvauksen Laila, tunturien tyttö julkaisemisesta sai monet harrastajat innostumaan enemmän kuin aikoihin, minä mukaan lukien. Julkaisun viivytysten seurauksena ennakko-odotukset kasvoivat todella suuriksi, mutta lopulta voi tyytyväisenä todeta, ettei odottaminen ollut turhaa: Schnéevoigtin teos on komea lisä skandinaavisten mykkäelokuvien laadukkaaseen joukkoon.

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat esittelyn mukaan monen vuoden päähän menneisyyteen ja tapahtumien aikaväli on parikymmentä vuotta. Se alkaa kohtauksella, jossa Lindin kauppiasperheen ainoaa lasta lähdetään viemään kastettavaksi kaukaiseen kylään. Matkalla susilauma hyökkää matkaajien kimppuun ja lapsi kapaloineen putoaa kyydistä. Hätääntyneet vanhemmat pelkäävät pienokaisensa joutuneen susien suuhun, mutta tosiasiassa sen on löytänyt muuan Jåmpa, paikallisen porokeisarin Aslag Lågjen apulainen. He päättävät kasvattaa lapsen kuin omanaan.

Lailaksi kastettu tyttö palautuu lopulta vanhempiensa huostaan. Kun rutto saapuu Pohjois-Norjaan ja surmaa Lindin kauppiasperheen aikuiset, palaa hätääntynyt ja Lailaan syvästi kiintynyt Jåmpa pelastamaan tytön toistamiseen. Tällä kertaa Laila jää lappalaisten leiriin pysyvästi ja hänestä kasvaa pienen yhteisön täysiverinen jäsen, Aslagin ja Jåmpen silmäterä.

Laila                  Laila

Schnéevoigtin käsikirjoittaman elokuvan lähdeteoksena toimii Jens Andreas Friisin romaani vuodelta 1881. Kirjan tarkoituksena oli esitellä lappalaisia ja heidän elämäntapojaan niitä tuntemattomille, jotta vähemmistökansan asemassa olevat pohjoisen asukkaat saisivat osakseen tasa-arvoista kohtelua ja arvostusta siinä missä muutkin. Friisin liiankin romantisoiduiksi väitetyt kuvaukset tekivät hyvin kauppansa, sillä romaania myytiin runsaasti etenkin Norjassa. Myös elokuvaversiota voi moittia kiiltokuvamaiseksi, mutta ainakaan itseäni seikka ei haitannut missään vaiheessa.

Laila, tunturien tyttö on romantiikalla höystetty kertomus ystävyydestä, uskollisuudesta sekä kunnioituksesta. Sen päähenkilöä Lailaa kohdellaan poroyhteisössä hyvin, mutta hänen aviomieskuvionsa ja muukin tulevaisuutensa on ennalta suunniteltu – tietysti poromiesten parasta ajatellen. Kun Laila tapaa nuoren ja komean Andersin, joka ei ole hänen heimoaan, alkavat ongelmat kasautua. Aslag ei hyväksy nuorten rakastumista sen enempää kuin Lailan sulhaseksi suunniteltu Melletkään. Jåmpa, joka on aina ajatellut Lailan parasta, ei myöskään katso Andersin läsnäoloa hyvällä, mutta osaa arvostaa tytön mielipidettä. Laila jää lopulta vaikeaan välikäteen, kuunnellako sydäntään vai totellako ryhmänsä sääntöjä ja tapoja.

Laila                  Laila

Carl Th. Dreyerin kuvaajana toiminut Schnéevoigt kuljettaa tarinaa varmaotteisesti. Toiminnallisen ensimmäisen kolmanneksen jälkeen vauhti laantuu huomattavasti ja asettuu Lailan teinivuosien kohdalla rauhalliseen uomaansa. Muutamissa kohdin tarinaa olisi voinut tiivistää, mutta muuten ei kerrontapuolelta löydy pahaa sanottavaa. Mukaan liitetyt toimintakohtaukset ovat onnistuneita ja etenkin Lailan koskenlaskukohtaus sekä ruton saapuminen pohjoiseen ovat komeasti ja tunnelmallisesti luotuja jaksoja. Maisemakuvaus on erityisen onnistunutta, olipa kyse sitten kesäisistä auringonpaisteen täyttämistä päivistä tai talvisista lumipyryistä. Sisäkuvaukset jouduttiin tekemään Kööpenhaminassa, sillä Norjassa ei ollut tarvittavaa välineistöä niitä varten.

Nimiroolin tulkitseva Mona Mårtensson on monelle tuttu Gösta Berlingin tarusta (1924). Mårtenson on hyvä valinta Lailan rooliin, sillä hän on juuri niin energinen luonnonlapsi kuin mitä rooli vaatiikin. Greta Garbon kanssa samalla näyttelijäkurssilla ollut Mårtensson ei onnistunut maailmanvalloituksessaan kurssikaverinsa tavoin, mutta teki silti komean uran skandinaavisissa elokuvissa. Lailassa on oikeastaan nähtävissä, miksei Mårtenssonista tullut tähteä Hollywoodiin: niin hienosti kuin hän roolistaan suoriutuukin, hän ei varsinaisesti säkenöi valkokankaalla kuten suuret tähdet. Häneltä puuttuu sellainen vetovoima, joka teki Garbosta elokuvamaailman palvotuimman näyttelijättären (unohtamatta tietenkään M-G-M:n osuutta asiaan).

Laila                  Laila

Lailan ohella elokuvan mielenkiintoisin hahmo on Jåmpa, ulkoisesti karu mutta sisimmältään lämminsydäminen ja oikeudenmukainen poromies. Häntä tulkitsee hienosti Tryggve Larssen, norjalainen teatterinäyttelijä. Myös Peter Malberg Aslagin roolissa on vakuuttava, mutta hänen hahmonsa ei pärjää kiinnostavuudessa ja rosoisuudessa Larsenin hahmolle. Näyttelijätyöskentely on kaikkiaan erittäin hillittyä ja Schnéevoigtin mieltymys lähikuvien käyttöön paljastaa, että Dreyerin opit ovat jääneet hyvin mieleen.

Laila, tunturien tyttö oli suuri menestys myös kansainvälisesti. Sen eksoottinen aihe ja varmaotteinen toteutus pitävät huolen siitä, ettei elokuvan lumo ole haihtunut vieläkään. Lailan kaltaista elokuvaharvinaisuutta ihaillessa herää väkisinkin kysymys, kuinkahan paljon tällaisia onkaan eri maiden arkistoihin hautautuneena ja kuinkahan moni myös jää sinne eikä tule koskaan laajamittaiseen jakeluun? Laila on hyvä osoitus, että laatuelokuvaa on vielä löydettävissä tunnetuimpien elokuvamaiden ulkopuoleltakin.

LAILA, 1929 Norja

Tuotanto: Lunde Film Ohjaus: George Schnéevoigt Käsikirjoitus: George Schnéevoigt (Jens Andreas Friisin romaanista) Kuvaus: Valdemar Christensen
Näyttelijät: Mona Mårtenson (Laila), Tryggve Larssen (Jåmpa), Peter Malberg (Aslag Lågje), Cally Monrad (Mor Lågje), Harald Scwenzen (Anders), Alice O’Fredericks (Inger Lind), Henry Gleditsch (Mellet), Finn Bernhoft (C. O. Lind, kauppias), Lilly Larson Lund (hänen vaimonsa)



© 11.6.2011 Kari Glödstaf