Angela Moore (Mary Pickford) viettää syntymäpäiviään samana päivänä kuin Yhdysvallat juhlii itsenäisyyttään. Angelan juhliin saapuu kaksi häneen ihastunutta herrasmiestä, ranskalaistaustainen kreivi Jules de Destin (Raymond Hatton) sekä saksalainen Karl von Austreim (Jack Holt). Vaikka Angela rakastaakin Karlia, ei miesten välillä ole tavanomaista skismaa, vaan he tulevat varsin hyvin toimeen keskenään. Rakastavaisten onni ei kestä kauaa, sillä yhtäkkiä Karl saa käskyn palata Eurooppaan ja pian Julesinkin on tehtävä samoin. Sota on syttynyt, eikä Angela tiedä näkeekö hän rakastaan enää koskaan. Kun kuukaudet kuluvat, eikä Karlista kuulu mitään, päättää Angela matkustaa Eurooppaan. Sodan melskeessä rakastavaisetkin lopulta kohtaavat.
Suuri Mary Pickford oli menestyksen vuosinaan täydellinen esimerkki ja hyveiden ruumiillistuma koko elokuvaa seuraavalle maailmalle. Niinpä ei ollutkaan ihme, että kun Hollywoodissa päätettiin tehdä takuuvarmasti menestyvä sotapropagandaelokuva, siihen kiinnitettiin tähdeksi Pickford sekä ohjaajaksi Cecil B. DeMille. Näin saatiin yhteen tyylikkyys ja laskelmointi, vaikka onkin myönnettävä, ettei DeMille vielä tuolloin ollut tyystin antautunut kassavirtojen vietäväksi. Kun vielä elokuvan tarinasta vastasi DeMillen hovikäsikirjoittajana vuodesta 1915 toiminut Jeanie Macpherson, olivat lähtökohdat ylitsepursuavalle amerikkalaispatriotismille koossa. Siksi onkin yllättävää, että aivan pahimmanlaatuisiin latteuksiin ei sorruta. Paikoin liikutaan tosin vaarallisen lähellä, varsinkin ranskalaiskartanossa tapahtuva kohtaus, jossa Angela tähtilippu kädessään vaatii saksalaissotilaita poistumaan kodistaan, lähentelee hyvän maun rajoja. Onneksi sentään tuon ajan katsojille epäsovinnaisena pidetty loppuratkaisu on säilynyt jälkipolville.
Elokuvat tulisi aina osata suhteuttaa aikakauteensa, mutta amerikkalaisten tekemien propagandaelokuvien kohdalla tämä on usein hyvinkin vaikeaa. Se, mikä tuolloin on ollut ymmärrettävää ja arvostettua, saattaa nykyään tuntua hyvinkin päinvastaiselta – tästä hyvänä esimerkkinä käy Thomas H. Incen Civilization (1916), joka ei ole kestänyt aikaa ollenkaan. Eivät vuodet ole The Little Americaniakaan hellin käsin koetelleet, mutta jotain sen tenhosta on edelleen jäljellä.
Se jokin on Mary Pickford. Suuri tähti tekee suuria huonommissakin tuotannoissa, eikä Pickford tähtilippuun uskovana ja siihen takertuvana Angela Moorena ole poikkeus. Harmi onkin, ettei mieshahmojen ole ollut tarkoituskaan kuin toimia tarinan pakollisina täytteinä, joten sen enempää Jack Holtista kuin Raymond Hattonistakaan ei ole Pickfordille vastusta saati tukea. Vaikka sivurooleista voikin etsiskellä Norman Kerryn, Colleen Mooren ja Ramon Novarron kaltaisia tulevia supertähtiä, on The Little American klassinen esimerkki elokuvasta, jota tuskin muistettaisiin ilman päätähteään.
Tuotanto: Artcraft
Ohjaus: Cecil B. DeMille
Käsikirjoitus: Jeanie Macpherson, Clarence J. Harris, Cecil B. DeMille
Kuvaus: Alvin Wyckoff
Lavastus: Wilfred Buckland
Leikkaus: Cecil B. DeMille
Puvustus: Lady Duff Gordon
Näyttelijät: Mary Pickford (Angela Moore), Jack Holt (Karl von Austreim), Raymond Hatton (Jules de Destin), Hobart Bosworth (saksalainen eversti), Walter Long (saksalainen kapteeni), Edythe Chapman (rouva von Austreim), Ben Alexander (Bobby Moore)