OS LOBOS
Portugaliin Puolasta vuonna 1922 saapuneen italialaisen Rino Lupon toinen ohjaustyö sijoittui edellisvuonna valmistuneen Mulheres da Beiran tavoin maaseudulle. Aivan kuten edellisenkin kohdalla, Lupo käytti katsojille entuudestaan tuttua lähdemateriaalia, mutta näyttelijöinä amatöörejä ja alalla opiskelevia aloittelijoita. Siinä missä portugalilaista elokuvaa laajasti tutkinut Félix Ribeiro kehui Lupon ensimmäistä ohjaustyötä erinomaiseksi, nosti hän toisena valmistuneen Os Lobosin ”koko maan mykkäelokuvatuotannon kirkkaimmaksi helmeksi”. Kun lähes samankaltaisia mielipiteitä kuulee edelleenkin, voisi olettaa, ettei mistään tusinatyöstä pitäisi olla tälläkään kertaa kyse.
Os Lobosin päähenkilö on naisten suuressa suosiossa paistatteleva kalastaja Ruivo (José Soveral), joka joutuu mustasukkaisen aviomiehen kanssa puukkotappeluun. Ruivo tappaa miehen ja hänet heitetään vankilaan. Vapauduttuaan Ruivo jättää kotikylänsä ja suuntaa vuorille, mutta ei aikaakaan, kun hänen charminsa alkaa synnyttää eripuraa sielläkin.
Sekä Mulheres da Beira että Os Lobos tuovat ulkoasultaan vahvasti mieleen skandinaavisen koulukunnan edustajat, erityisesti Victor Sjöströmin teokset. Molemmissa Lupon elokuvissa kuvaajana toiminut Artur Costa de Macedo on opiskellut huolellisesti maisemien käytön draaman tukena ja tallentanut monia hienoja kuvia Portugalin maaseudulta, muutamien otosten tuodessa selvästi mieleen Sjöströmin upean tunturielokuvan Berg-Ejvind ja hänen vaimonsa (1918). Taikausko tuo väriä juoneen ja tapahtumiin ja komeita kuvasarjoja elävöitetään sopivalla määrällä merellisiä vertauskuvia.
Juoni ei valitettavasti ole tällä kertaa muun toteutuksen veroinen. Elokuva alkaa sähköisesti, vetää sen jälkeen pitkään henkeä ja kasvattaa tasaisesti jännitettä, mutta alkaa loppua kohden levitä käsiin ja menettää intensiteettiään. Osasyynä tähän pidän vuoristossa asustelevaa omituista lammasvaras Gardunhon hahmoa: yhtäällä hän on elokuvan fyysinen paha, joka pitää eliminoida kunniallisten kansalaisten tieltä, toisaalla taas Ruivon metkut selvittävä tarkkailija, jonka ansiosta tämän naisseikkailut tulevat petettyjenkin tahojen tietoon. Valitettavaa on, ettei Lupo kuitenkaan kehittele Gardunhoa juuri mihinkään suuntaan ja siksi hän jääkin irralliseksi kummajaiseksi muuten hyvin sommitellussa hahmojoukossa.
Näyttelijäsuoritukset ovat aivan muutamaa lyhyttä kohtausta lukuun ottamatta onnistuneita. José Soveral kantaa tyylikkäästi naisia hurmaavan kalastajamiehen viittaa ja Branca De Oliveira säkenöi häneen palavasti rakastuneena köyhän talon naisena. Joaquim Almada jää huijattavan aviomiehen roolissa hieman liian taustalle, kun taas viettelijän lähentely-yrityksiä tehokkaasti estelevä Sarah Cunha hänen vaimonaan on huomattavasti eloisampi. Joaquim Avelarin tulkinta mielenvikaisesta Gardunhosta on mallikas, mutta hänen hahmonsa jakanee varmasti katsojien mielipiteet kahteen leiriin.
Tuotanto: Ibéria Film
Ohjaus: Rino Lupo
Käsikirjoitus: Rino Lupo (João Correia De Oliveiran ja Francisco Lajen näytelmästä)
Kuvaus: Artur Costa de Macedo
Näyttelijät: José Soveral (Ruivo), Branca De Oliveira (Luzia), Joaquim Almada (Tónio), Sarah Cunha (Águeda), Joaquim Avelar (Gardunho), Eduardo Ríos (Sam-Gens), Manuel Batista (Gemil)