Panssarilaiva Potemkinin jälkeen Eisenstein alkoi valmistella seuraavaa elokuvaansa, jonka aihe oli maaseudun muutosprosessi. Eisensteinin hahmotelmat saivat kuitenkin pian väistyä, kun häntä pyydettiin ohjaamaan elokuva lokakuun vallankumouksesta sen kymmenvuotisjuhlapäivän kunniaksi. Eisensteinille tarjottiin täydet vapaudet elokuvan tekoa varten, jonka lisäksi hänellä oli käytettävissään aidot tapahtumapaikat sekä valtaisa määrä avustajia, joista monet olivat osallistuneet tapahtumiin kymmenen vuotta aiemmin. Näistä paloista Eisenstein rakensi taidokkaan kokonaisuuden, jolle ei ole vallankumousta käsittelevien elokuvien joukosta löytynyt haastajaa. Lokakuun jälkeen Eisenstein palasi alkuperäissuunnitelmiensa pariin ja maaseudusta kertova elokuva, Vanhaa ja uutta, valmistui lopulta vuonna 1929.
Eisenstein aloittaa elokuvansa viittauksella helmikuun tapahtumiin, jolloin tsaari Nikolai II sai väistyä ja maan hallinto annettiin väliaikaishallituksen huomaan. Tästä siirrytään huhtikuulle, jolloin alati pitenevät leipäjonot ja elämisen ankeus saavat kansan kapinamielialan nousemaan. Ensimmäiset konkreettiset levottomuudet koetaan heinäkuussa kansan noustessa barrikadeille sortajiaan vastaan. Kapina päättyy mielenosoittajien tappioon ja nöyryyttävään marssittamiseen kaupungin halki vastavallankumouksellisten ivaamina. Kansan kapinamieltä ei ole kuitenkaan sammutettu, vaan alkaa vääjäämätön valmistelu lopullista yhteenottoa, vallankumousta varten.
Eisensteinin visio vallankumouksesta on täynnä kiihkeyttä ja voimaa. Apunaan hänellä oli Potemkinin tapaan Grigori Alexandrov ja yhdessä he onnistuivat luomaan vahvan läpileikkauksen vuoden 1917 tapahtumista. Yksittäiset henkilöt on rajattu muutamaan historialliseen hahmoon ja Eisenstein pyrkii väkijoukkojen avulla luomaan dynaamisen rekonstruktion vallankumouksen tapahtumista. Eduard Tissén kuvaus on jälleen kerran taidokasta ja kokonaisuutena Lokakuu on niin vahva ja tarkasti toteutettu elokuva, että monia sen kohtauksista onkin sittemmin esitetty aitona kuvamateriaalina vallankumouksen tapahtumista.
Lokakuu on Eisensteinin kokeellisin elokuva ja sitä onkin paikoin parjattu raskastekoiseksi ja vaikeasti lähestyttäväksi. Vaikka vauhdikkaan, suorastaan hurmoksellisen alun jälkeen elokuva rauhoittuukin hieman ennen kuin aloittaa hitaan nousunsa kohti loppuhuipennusta, pysyy tarina koko ajan liikkeessä eikä anna katsojan tylsistyä missään vaiheessa. Ja huolimatta Eisensteinin runsaasta symbolien käytöstä (kuuluisassa kohtauksessa maan poliittinen eliitti rinnastetaan pöyhkeilevään riikinkukkoon) ei elokuvaa voi moittia ylitsepääsemättömän vaikeaselkoiseksi, pikemminkin ohjaaja pakottaa katsojan ajattelemaan ja perehtymään elokuvaan yhä uudelleen ja uudelleen. Muutamista heikkouksistaan huolimatta se on puoleensa vetävä mestariteos, jonka elinvoima ja dynaamisuus eivät ole vuosikymmenten saatossa laimentuneet rahtuakaan.
Täysin ongelmitta ei Eisenstein elokuvansa kanssa selvinnyt. Stalinin ja Trotskin keskinäiset välienselvittelyt johtivat siihen, että Eisensteinin oli muutettava elokuvaansa kesken leikkauksen. Trotskin esilläoloaikaa supistettiin ja elokuva menetti sen myötä jonkin verran kestostaan. Tämän episodin vuoksi myös ensi-ilta siirtyi vuoden 1928 puolelle.
Lokakuu palasi julkisuuteen marraskuussa 2007, kun Venäjän johtavan Eisenstein-tutkijan avulla työstetty neljäkymmentä minuuttia aiempaa pidempi restauraatio valmistui. Uusi restaurointi on huomattavasi lähempänä Eisensteinin alkuperäisnäkemyksiä ja viimein jopa poisleikattu Trotskikin on palautettu kokonaisuuteen. Se, ovatko uudet lisäykset tarpeellisia muutenkin kuin elokuvahistorialliselta kannalta, jää katsojan päätettäväksi.
Tuotanto: Sovkino
Ohjaus: Sergei Eisenstein
Käsikirjoitus: Sergei Eisenstein, Grigori Aleksandrov (John Reedin teoksesta Kymmenen päivää jotka järisyttivät maailmaa)
Kuvaus: Eduard Tisse
Lavastus: Vasili Kovrigin
Leikkaus: Sergei Eisenstein
Musiikki: Edmund Meisel / Dimitri Šostakovitš
Näyttelijät: Vasili Nikandrov (Lenin), Vladimir Popov (Aleksandr Kerenski), Boris Livanov (ministeri Tereštšenko), Laiašenko (Konovalov), Smelski (Verderevski)