Varsin myöhäiseen ajankohtaan tänä vuonna siirtynyt Loud Silents järjestetään reilun viikon kuluttua Kino Reginassa. Kolmen päivän aikana nähdään sekä uusia että todella vanhoja mykkäelokuvahelmiä maailman eri kolkista. Festivaalin taiteellisena johtajana ensimmäisestä vuodesta lähtien toiminut Otto Kylmälä avasi sähköpostihaastattelun kautta ohjelmistovalintoja esitellen samalla myös festivaalilla vierailevia muusikoita, jotka luovat äänimaailmoineen tapahtumalle aivan omanlaisensa tunnelman.
Mistä tuli mieleen napata ohjelmiston runko tšekkiläisestä mykkäelokuvasta? Vierailit tänä syksynä pitkästä aikaa Pordenonessa, oliko siellä järjestetyllä Erotikon-esityksellä jotain tekemistä tämän kanssa?
Tšekkiläinen taide ja kulttuuri varastivat sydämeni jo 20 vuotta sitten. Muutin 21-vuotiaana Prahaan ja luonnollisesti kansakunnan elokuvilla, kirjallisuudella ja huumorilla oli paljon osuutta asiaan. Tšekeillä on mahtavan omaperäinen tapa tarkastella maailmaa ja elämää ja olen ollut tietoisesti silmä tarkkana tšekkiläisten elokuvien suhteen.
Koska Loud Silents on nykyään Kino Reginan tarjoamassa elokuva-arkistoympäristössä, on tavoitteena tarjota myös enemmän harvinaisuuksia kuin mitä nähtiin Tampereen festivaaleilla. Viikoittaiset näytöksemme pursuavat mykkäklassikoita, joten nostamalla erikoisempia löytöjä tuomme myös Kino Reginan perusohjelmistoon lisäväriä.
Ensimmäiset tšekkiläiset mykkäelokuvat ja varhaiset äänielokuvat, jotka näin vuosia sitten olivat Gustav Machatyn Ekstase (1933) ja Erotikon (1929), joten Pordenonen esityksellä ei sinänsä ollut merkitystä. Tšekkiläinen teemakokonaisuus oli päätetty jo aikaisemmin ja olen ylpeä, että Cikánin (1922), Tonka Šibenicen (1930) ja Erotikonin muodostama punainen lanka on meidän suurin yksittäisen maan kattaus.
Toinen megaharvinaisuus joka pistää silmään on brasilialainen Limite (1930). Sehän on nauttinut iät ajat suurta suosiota, mutta jotenkin myös onnistuttu pitämään isommalta yleisöltä piilossa. Oliko kopio helppo "löytää" ja odotatko, että myös yleisö löytää elokuvan?
Kopiohan on nykypäivänä erittäin helppo löytää, sillä Martin Scorsesen perustama World Cinema Foundation on restauroinut sen muutama vuosi sitten. Scorsesen perustama säätiö etsii aktiivisesti maailman elokuvan parhaimpia teoksia, jotka tarvitsevat uutta nostetta ja laajempaa näkyvyyttä. Uskon, että legendojen ja myyttien sävyttämä elokuva saa vuosien kuluessa aina vaan paremman arvostuksen. Olen iloinen, että Suomen osuus matkalla loistoon alkaa Loud Silentsistä. Kyse on kuitenkin upean runollisesta ja uraauurtavasta mestariteoksesta, jonka visuaalinen loisto ansaitsee tulla nähdyksi valkokankaalta.
Rudolph Valentino on puolestaan kaveri, jonka pitäisi olla kaikkien elokuvia aktiivisesti seuraavien tiedossa. Näin ei kuitenkaan ole, koska hänen elokuviaan ei meillä juuri esitetä. Onko Sheikin pojan (1926) tapauksessa kyse eräänlaisesta esittelystä mahdollista pidempää sarjaa varten vai onko esitys pelkkä ainutkertainen mahdollisuus tutustua Valentinon taiteeseen?
Juuri tästä syystä on mielenkiintoista tuoda hänen viimeinen elokuvansa esitettäväksi. Kyse on kuitenkin, ei pelkästään mykkäkauden, vaan koko elokuvahistorian yhdestä myyttisimmästä hahmosta. Valentino, tuo valkokankaan Casanova, särki varmasti monia sydämiä kuollessaan äkillisesti muutamaa kuukautta ennen Sheikin pojan ensi-iltaa. Valentinon nostaminen ohjelmistoon antaa viikonlopulle vauhtia ja keveyttä.
Valentinon kautta ohjelmistossa on piilotettu kunnianosoitus melodraaman mestarille Teuvo Tuliolle. Erotikon tunnetusti innoitti Rakkauden risti -elokuvaa ja Tuliota kutsuttiin Suomen Valentinoksi. Lisäksi Valentino on oiva pari slovenialaiselle, kahta elokuvaa tähdittävälle sensuellille Ita Rinalle.
Kerrotko hieman kokeellisen elokuvan kattauksestanne?
Tšekkiläisen elokuvan rinnalla toinen vahva kokonaisuus on avantgarden kokeellisemman elokuvan edustus. Monelta vuosikymmeneltä koostettu Mary Ellen Buten lyhytelokuvakavalkadi on musiikin visualisointia parhaimmillaan ja osoitus varhaisista musiikkivideoista. 1990-luvun alussa valmistunut Lyrical Nitrate on ollut usein mielessä esitettäväksi, koska ensimmäisestä festivaalista lähtien filmimateriaalin ominaislaadusta ammentavat kollaasit ovat olleet esillä. Modernia kotimaista multiosaamista edustaa suomalaisen elektronisen musiikin pioneerien Jori Hulkkosen ja Jimi Tenorin ohjaama Nuntius (2014).
Koska muusikot eivät (vieläkään) edusta tuntemiani genrejä, haluatko nostaa heistä jonkun/joitain esille?
Kaikki muusikot ja säestäjät edustavat tuttuun tapaan lajityyppiensä parasta osaamista. Kansainvälisillä festivaaleilla esiintynyt Lau Nau on varmasti myös mykkäelokuvayleisölle tuttu ja tänä vuonna Jazz Emma -palkinnon voittanut Superposition kuuluu eniten huomiota saaneisiin yhtyeisiin.
Eräänlaisen tärppinä nostaisin erityisesti Cikáni-elokuvaa säestävän Klezmer-kokoonpanon Vallila Klezmorim. Suomen ja Ruotsin parhaista klezmer-muusikoista koostuva yhtye kohottaa elokuvakokemuksen uudelle tasolle. Mykkäelokuvissa livesäestyksillä on uskomaton voima kohottaa keskitason elokuvat mestariteoksiksi. Klezmer musiikkina on suunnattoman rikasta, syvällistä ja tunteikasta, joka sopii erinomaisesti herättämään mykkäelokuvan eloon. Odotan myös Erotikon-elokuvaa varten koostettua trioa, jota johtaa Kino Reginan hovisäestäjä Matias Tyni sekä Ilkka Arolan Sound Tagine Trion päräyttävää aavikkorallia.
Loud Silents järjestetään 17. – 19.12. eli se on jo kulman takana. Hanki siis lippusi ajoissa, laatuohjelmisto ei nimittäin jätä hidastelijoille vapaita paikkoja. Kätevimmin pääset festivaaliasioita hoitamaan Loud Silentsin kotisivuilta.