MEREN VANKEINA
Vuosi 1919 oli ollut Griffithille erityisen kiireinen: kuuden ohjatun elokuvan lisäksi hän oli mukana perustamassa United Artists –levitysyhtiötä Chaplinin, Fairbanksin ja Pickfordin kanssa sekä valmistelemassa muuttoa Hollywoodista omille, New Yorkin lähistöllä sijaitseville Mamaroneckin studioilleen. Seuraavana vuonna Griffith rauhoitti hieman työtahtiaan ohjaten ainoastaan kolme elokuvaa. Niistä keskimmäinen, Meren vankeina oli hänen ensimmäinen työnsä United Artistsille.
Ralph Stockin sanomalehtitarinaan perustuva elokuva kertoo miehestä, joka surmattuaan vaimonsa rakastajan lähtee tyttärensä kanssa pakomatkalle Bahamalta Etelämerelle. Peräänsä he saavat piinkovan etsivän, joka on päättänyt toimittaa murhaajan telkien taakse, vaikka joutuisi seuraamaan tätä maailman ääriin. Vuosien ajan isä ja tytär onnistuvat välttelemään lain kouraa, kunnes sattumoisin kaksikon asuttamalla saarella vieraillut ja tyttöön ihastunut nuorukainen toimittaa tietämättään etsivän karkulaisten luo.
Griffithin maine suurohjaajana oli hänelle toisinaan myös taakka, sillä monen muun tekemänä Meren vankeina olisi luokiteltu aivan kelvolliseksi keskivertoelokuvaksi. Mutta Griffithin kaltaiselta mestarilta odotettiin enemmän ja niinpä elokuva sai kriitikoilta ja yleisöltä viileän vastaanoton. Hengettömäksi tusinatuotteeksi kritisoidusta elokuvasta ei tullut sellaista menestystä kuin United Artists saati Griffith itse olivat odottaneet. Kritiikki on hieman liioiteltua, sillä heikkouksistaan huolimatta Meren vankeina on kelpo teos, joka ansaitsee paikkansa ainakin kaikkien Griffithin elokuvien ystävän kokoelmissa.
Vaikka tarina onkin kieltämättä yllätyksetön ja suoraviivainen, ei se ole missään nimessä tylsä. Siinä on tarpeeksi draamaa, jännitystä ja romantiikkaa, joiden avulla katsojan mielenkiinto pysyy yllä koko elokuvan keston ajan. Griffithille ominaiset yltiöromanttiset välitekstit ovat paikoin melko korneja, mutta eivät kuitenkaan häiritsevästi. Näyttelijäsuorituksetkin ovat aivan kelvollisia, jopa usein kasvottomaksi jäävä Carol Dempsterkin vakuuttaa tahollaan. Keskeisestä näyttelijänelikosta kukaan ei nouse muiden yläpuolelle, vaan kaikki tekevät takuuvarmaa rutiinityötä.
Vastavalmistuneista Mamaroneckin studioista huolimatta elokuva kuvattiin Bahamalla, ainoastaan muutama kohtaus viimeisteltiin studiossa. Kuvaajana toiminut Billy Bitzer otti mahdollisuudesta kaiken irti ja elokuva saavuttaakin Etelämeren paratiisimaisen maailman ilmapiirin vakuuttavasti. Bitzerin näyttävien maisemaotosten lisäksi mainitsemisen arvoista on myös Dempsterin uintijaksojen vedenalainen kuvaus, joka on aikakauteensa nähden erityisen onnistunutta.
Tuotanto: D. W. Griffith Productions
Ohjaus: D. W. Griffith
Käsikirjoitus: D. W. Griffith (Ralph Stockin tarinasta)
Kuvaus: G. W. Bitzer, Paul H. Allen
Leikkaus: James Smith
Näyttelijät: Carol Dempster (Stella Bevan), Richard Barthelmess (Bruce Sanders), George MacQuarrie (Thomas Bevan), Anders Randolf (etsivä Matthew Crane), Florence Short (rouva Bevan), Crauford Kent (rakastaja)