Louise Glaum, kuten valitettavan moni muukin elokuvan historian varhaisvuosien amerikkalainen tähtinäyttelijä Mary Pickfordia ja Lillian Gishiä lukuun ottamatta, on jäänyt lähes tuntemattomaksi. Jotta 1910-luvun tähtiin lukeutuneen Glaumin kaltaisten tekijöiden muisto ei pääsisi täysin unohtumaan, tulisi hänen elokuviaan saada suuren yleisön ulottuville. Toistaiseksi näin ei ole tapahtunut, mutta onneksi George Eastman House tarjoaa tähän edes pientä parannusta striimaamalla sivuillaan Glaumin vuonna 1917 tekemän rikosdraaman Love or Justice.
Tähti esittää tässä William S. Hartin westernien ohjaajana paremmin muistetun Lambert Hillyerin käsikirjoittamassa elokuvassa alamaailman kaunotarta, Nan Bishopia, joka rakastuu huumekoukussa olevaan lakimieheen Jack Dunniin (Charles Gunn). Dunnin elämä on ajautunut pahasti sivuraiteille, mutta Nan saa hänet taas ryhdistymään ja pian mies alkaakin jo suunnitella paluuta kunniallisemmille työmarkkinoille. Nan ei sitä tahdo hyväksyä, mutta ymmärtää valinnan olevan oikea. Paluu lain oikealle puolelle rikkoo tosin pariskunnan välit, mutta heidän rakkautensa ei kuitenkaan koskaan sammu.
Love or Justice on aikansa elementeistä koottu tuote, jossa huumeet, rikokset ja romantiikka kietoutuvat toisiinsa. Sen tavoitteena on tarjoilla suurta draamaa ja ylitsepursuavia tunteita, jännittävällä lopulla silattua, luokkarajat ylittävää rakkaustarinaa, jossa eroon ajautunut pariskunta löytää toisensa uudelleen ja painavat lopussa huulensa suudelmaan kuin todisteena kaiken voittavan rakkauden mahdista. Sellaisenaan elokuva onkin ihan pätevä, mutta pidemmälle tarina ei kanna.
Vaikka aika onkin ajanut Love or Justicen ohi, on sillä silti hetkensä. Nykykatsojaa ei perusjuoni juuri hetkauta, mutta poliittinen peli saattaa hämmästyttää: kyseessä on nimittäin varsin kaunistelematon kuvaus siitä, kuinka kovaa politiikkaa on pahimmillaan käyty oikeussaleissa, jossa vankilaan matkalla olevan henkilön syyllisyys on toisarvoista. Lopun merkittävä oikeudenkäynti ratkaisee koko syyttäjäviraston olemassaolon ja mikäli tuomio ei ole toivottu, virasto laitetaan uusiksi ja sen työntekijät joutuvat kilometritehtaalle.
Louise Glaumin harvoja elokuvia on markkinoitu pääasiassa hänen vastanäyttelijöidensä kautta ja on ihme, ettei tämänkin elokuvan esittelypuheissa nosteta esiin lyhyttä roolisuoritusta tekevää John Gilbertiä. Se olisi tosin vääryys Glaumia kohtaan, sillä Glaum on loppujen lopuksi ainoa, joka tästä elokuvasta saatetaan edes muistaa. Hänen vastanäyttelijänsä Charles Gunn muistetaan sen sijaan kohtalostaan: hyvässä nosteessa ollut ura katkesi espanjantautiin, joka vei Gunnin hautaan vain 35-vuotiaana vuonna 1918.
Tuotanto: Kay-Bee Pictures, New York Motion Picture
Ohjaus: Walter Edwards
Käsikirjoitus: Lambert Hillyer (omasta tarinastaan)
Kuvaus: Chester Lyons
Näyttelijät: Louise Glaum (Nan Bishop), Charles Gunn (Jack Dunn), Jack Richardson (Paul Keeley), J. Barney Sherry (Winthrop E. Haines), Dorcas Matthews (Phyllis Geary), Charles K. French (tuomari Geary), John Gilbert (Benny)