THE LOVE TRAP
William Wyler (1902—1981) aloitti uransa jo vuonna 1925, mutta useimmille hän on tuttu vasta äänielokuvakauden suurteoksistaan Ben-Hur, Parhaat vuodet, Loma Roomassa, Jezebel ja niin edelleen. Tämä ei yllätä, sillä Wylerin mykkäelokuvia ei ole liiemmin esitetty missään, Pordenonen retrospektiivinkin oltua jo vuonna 1994! Elokuvia ei ole myöskään saatavana kuin kaksi, Masters of Cineman muutama vuosi sitten julkaisema The Shakedown (1929) sekä Kinon yli kahdenkymmenen vuoden takainen The Love Trap. Jälkimmäinen tuli tietooni vasta Laura Jerroldsin kirjoittaman Laura La Plante: Silent Cinderella -kirjan myötä, joten pakkohan se oli netistä katsoa.
Universalin suurimpiin naistähtiin mykkäkaudella lukeutunut, mutta äänielokuvan tultua Hollywoodin taakseen jättänyt La Plante esittää New Yorkissa läpimurtoa yrittävää tanssijaa, Evelyn Toddia. Elämä ei hymyile Evelynille, sillä pian sen jälkeen, kun hän on saanut potkut tanssiryhmästä myös vuokraemäntä heittää hänet kadulle. Ulkonäöllä olisi mahdollisuuksia vaikka mihin, mutta sitä korttia Evelyn ei halua käyttää. Juuri silloin kun elämä kolhii pahimmin, paikalle saapuu komea poikamies Paul Herrington (Neil Hamilton), joka on valmis viemään Evelynin kanssaan paratiisiin.
Periamerikkalaista höttöä vai paikkansa täyttävää viihde-elokuvaa? The Love Trap on molempia. Totuuden nimissä on sanottava, ettei juonessa ole sen enempää omaperäisyyttä kuin kekseliäisyyttäkään, mutta siitä huolimatta elokuva imaisee katsojan mukaansa. Dramaattiset hetket ja kepeä romantiikka sulautuvat toisiinsa moitteetta ja tästä kuuluu kunnia paitsi Wylerille, myös hyvin yhteen sopivalle pääosakaksikolle. Heidän kemiansa pelaavat moitteetta ja heidän hahmoistaan puuttuu onneksi kaikki se omahyväisyys ja valitettava teennäisyys, joka leimaa monia muita aikakauden tuhkimotarinoita.
The Love Trap sai ensi-iltansa elokuussa 1929, jolloin suurin osa Hollywoodin isoista studioista oli jo siirtynyt äänielokuvakokeiluihin. Niinpä tämäkin teos tehtiin part talking -versiona, jossa kaksi kolmasosaa esitettiin mykkänä ja viimeinen kolmannes äänellä. Vaikka ääntä käytetään varsin onnistuneesti, se ei kuitenkaan tuo mitään uutta itse sisältöön ja tuntuu näin jälkikäteen turhalta lisäykseltä. Alkeellisen äänitystekniikan vuoksi myös tyyli muuttuu kömpelömmäksi ja teatterimaisemmaksi, sitä ennen Gilbert Warrentonin kamera on liikkunut lavasteiden keskellä täysin vaivattomasti ja huomaamattomasti.
Tuotanto: Universal
Ohjaus: William Wyler
Käsikirjoitus: Clarence Thompson (Edward J. Montagnen tarinasta)
Kuvaus: Gilbert Warrenton
Lavastus: Charles D. Hall
Leikkaus: Edward Curtiss, Harry Marker
Musiikki: Joseph Cherniavsky
Puvustus: Johanna Mathieson
Välitekstit: Albert DeMond
Äänitys: C. Roy Hunter
Näyttelijät: Laura La Plante (Evelyn Todd), Neil Hamilton (Paul Harrington), Robert Ellis (Guy Emory), Jocelyn Lee (Bunny), Norman Trevor (Judge Harrington), Clarissa Selwynne (rva Harrington), Rita La Roy (Mary Harrington)
Kesto: 69 min.
Ensi-ilta: 4.8.1929 / ---