Kun Suomessa alettiin 1970-luvun alkupuolella pelastaa ja restauroida mykän kauden aikaisia nitraattifilmille kuvattuja elokuvia, aloitettiin entisöinti Suomi-Filmin toiminnanjohtajana toimineen Erkki Karun uudenvuodenpäivänä 1928 ensi-iltansa saaneesta saaristolaisdraamasta Nuori luotsi. Kyseessä oli aiheen toinen filmatisointi, ensimmäinen oli valmistunut vuonna 1913 Kaarle Halmeen (Lyyra Filmi) toimesta. Vanhempi elokuvaversio on tuhoutunut, joten Karun versio on ainoa mahdollisuus tutustua tähän Yrjö Veijolan aikoinaan varsin suositun näytelmän sisältöön.
Eero Luotola on Kalliosaaren nuori luotsi, jonka mielitietty on lapsesta saakka ollut saman kylän Annikki. Nuoret ovat jo aikoja sitten lupautuneet menevänsä jossain vaiheessa naimisiin ja nyt aika alkaa olla valmis perheen perustamiselle. Mutkia tulee kuitenkin matkaan, kun heidän kyläänsä saapuu kesävieraaksi taidemaalari Viklund, joka iskee silmänsä Annikkiin. Kun Eero joutuu työtehtävänsä vuoksi jättämään hetkeksi Kalliosaaren, on taidemaalarilla kosolti aikaa liehitellä uutta ihastustaan.
Nuori luotsi sai aikoinaan varsin hyvän vastaanoton ja kelpo teos se on edelleen. Pitkän linjan veteraanin Karun ohjauksessa on rentoutta ja tarina soljuu sulavasti kohtauksesta toiseen, edes melko runsas takaumien käyttö ei muuta kerrontaa töksähteleväksi. Suvantovaiheita ei elokuvassa ole, vaan kaikki ylimääräinen ja tarinan kannalta turha on saatu karsittua pois. Ensimmäistä kertaa kuvaajana toimineen Eino Karin otokset ja kuvasommitelmat ovat kauttaaltaan tyylikkäitä ja kauniit saaristomaisemat lisäävät elokuvan kiehtovuutta entisestään. Maalattujen välitekstiplakaattien suunnittelijasta ja toteuttajasta ei ole tietoa, mutta toteutukseltaan ne eivät häviä kansainvälisille kilpailijoilleen millään muotoa. Tekninen toteutus on siis kaikin puolin laadukasta, ainoastaan muutama vähäpätöinen leikkausvirhe on havaittavissa.
Tarinan esittämisessä sekä henkilöiden ja tapahtumien kuvaamisessa olisi ollut sen sijaan jonkin verran parannettavaa. Draama, josta olisi voinut saada irti vaikka kuinka, jää puolitiehen eikä Eeron ja Viklundin välillä tunnu olevan juuri minkäänlaisia jännitteitä, vaikka jälkimmäinen sentään yrittää parhaansa mukaan vietellä toisen tulevan morsiamen. Yksi syy tähän onttouteen on yllättävän vähäinen lähikuvien määrä, joilla olisi voinut painottaa nimenomaan henkilöiden tunnetiloja. Onneksi Karu kuitenkin lataa viimeiseen kymmenminuuttiseen sen verran vimmaa, ettei tarina mene pelkäksi läpikävelyksi. Näytelmän ja alkuperäisfilmatisoinnin lopun kerrotaan olleen tosin erilainen kuin tässä versiossa, mutta kyllä Karunkin ratkaisu on varsin toimiva.
Elokuva merkitsi läpimurtoa jo vuosikymmenen alussa uransa aloittaneelle ja sittemmin Komisario Palmuna muistetulle Joel Rinteelle, jonka ensimmäinen suuri elokuvarooli Nuoren luotsin miespääosa oli. Varsin hyvin mies tahollaan selviytyy, vaikka tiettyä arastelua hänen osaltaan paikka paikoin onkin havaittavissa. Hänen vastanäyttelijättärensä Lillan Järnefeltin olemuksessa on tarinan edellyttämää luonnollisuutta ja eloisuutta, roolissa itsessään ei sen sijaan ole paljon annettavaa, riittää että Järnefelt vain esiintyy kohtauksesta toiseen. Sven Hildén on taiteilijan roolissa hieman liian jäykähkö, mutta muuten näyttelijät suoriutuvat rooleistaan kauttaaltaan kiitettävästi.
Nuori luotsi on kokonaisuutena hieman kaksijakoinen elokuva. Tyylikkyyden ja kauneuden lisäksi sen toteutus on mutkatonta ja sulavaa, joten sitä on erittäin miellyttävä ja helppo seurata. Tarina sen sijaan jää mahdollisuuksistaan huolimatta hieman liian elottomaksi ja hahmot kasvottomiksi, jotta siihen voisi eläytyä täysipainoisesti. Ei Karun parhaita mykkäelokuvia, mutta mielenkiintoinen tuttavuus kuitenkin jo pelkästään kotimaisuutensa vuoksi.
Tuotanto: Suomi-Filmi Oy
Ohjaus: Erkki Karu
Käsikirjoitus: Erkki Karu (Yrjö Veijolan näytelmästä)
Kuvaus: Eino Kari
Lavastus: Martti Tuukka
Leikkaus: Erkki Karu
Puvustus: Hannes Kuokkanen
Näyttelijät: Lillan Järnefelt (Annikki), Joel Rinne (luotsi Eero Luotola), Sven Hildén (taiteilija Viklund), Paavo Costiander (ylioppilas Kanerva), Toivo Suonpää (luotsi Akseli Rasi), Ellen Sylvin (Maiju), Lilli Sairio (Annikin äiti), Martta Hannula (Hulda)
Lähdemateriaali ja kuvat: KAVI (Suomi-Filmin klassikot -vhs)