MAAILMANLOPPU
Suuri hävitys / Suuri katastroofi
Georges Mélièsin Matka kuuhun (1902) sekä Fritz Langin Metropolis (1927) ja Nainen kuussa (1929) ovat kaikki teoksia, jotka tavataan nostaa esiin mykän kauden tärkeimpinä science fiction -elokuvina. Näiden varjoon on jäänyt kuitenkin kauhukuva, jonka perinne on edelleen nähtävissä etenkin katastrofielokuvien muodossa ja ulkoasussa. August Blomin Tanskassa ja Ruotsissa kuvaama Maailmanloppu (1916) on Forssan Mykkäelokuvafestivaalien pääteos syksyllä 2022.
Maailmanlopun tapahtumat sijoittuvat pieneen kaivoskylään (kuvauspaikkana toimi tiettävästi skoonelainen Hoganäsin kaupunki), jossa paikallinen kaivosomistaja Frank Stoll liehittelee yhtiönsä työnjohtajan vanhemman tyttären ja vie tämän kotikaupunkiinsa vihille. Kaivoskaupungissa ei tapahtunutta katsota hyvällä, joten Stollin kannattaa pysytellä sieltä jonkin aikaa poissa.
Pari vuotta kuluu. Stoll on tehnyt kelpo omaisuuden pörssissä, mutta kun hänen serkkunsa, astronomi Zimmermann tuo julkisuuteen tiedon maata uhkaavasta asteroidista, Stoll päättää ottaa siitä kaiken irti. Hän käyttää syntynyttä paniikkia hyväkseen ja rikastuu juonittelemalla arvopapereita itselleen. Samaan aikaan hän punoo suunnitelmia katastrofista selviämiseksi. Ainoaksi varmaksi pelastautumiskeinoksi hän toteaa omat kaivoksensa, jonne palaaminen asettaisi hänet kuitenkin toiseltakin taholta tarkasteltuna hengenvaaraan.
Tanskalaisen mykkäelokuvien suurten tähtinäyttelijöiden Asta Nielsenin (1881-1972) ja Valdemar Psilanderin (1884-1917) sekä mestariohjaajien Carl Th. Dreyerin (1889-1968) ja Benjamin Christensenin (1879-1959) taustalle on jäänyt joukko aikansa suurmiehiä, joiden nimet ja teokset ovat hyvää vauhtia hiipumassa unohduksiin. Heidän onnekseen Tanskan elokuva-arkisto Det Danske Filminstitut pyrkii ylläpitämään heidän tunnettuuttaan ja tuomaan säännöllisesti katsottavaksi maan säilynyttä elokuvaperintöä.
Yli 100 elokuvaa uransa aikana ohjannut August Blom (1869-1947) toimi ensin teatteri- ja elokuvanäyttelijänä, kunnes siirtyi kameran takapuolelle vuonna 1910. Hän tuli nopeasti tunnetuksi ajankohtaisista aiheista, jotka käsittelivät milloin sotaa, milloin valkoista ihmiskauppaa, milloin yksinhuoltajaäidin vaikeaa asemaa puritaanisessa ja miesvaltaisessa yhteisössä. Hänen tunnetuin elokuvansa Atlantis (1913) rekonstruoi Titanicin kaltaisen matkustajalaivan haaksirikon. Kaikki nämä elokuvat olivat valtavan suosittuja ja useimmat niistä ovat kestäneet myös hyvin aikaa, kiitos Blomin kiihkoilemattoman ja liioittelemattoman toteutuksen.
Monet tuntuvat pitävän Atlantista hänen pääteoksenaan, mutta itse olen valmis nostamaan Maailmanlopun vieläkin keskeisemmäksi ja merkittävämmäksi kokonaisuudeksi. Siinä missä Atlantis hapuili suureellisuutensa ja tarinakerrontansa osilta, ei Maailmanlopussa ole mitään ylimääräistä eikä mitään turhaa. Vuonna 1910 nähdyn Halleyn komeetan synnyttämän pelon ja vuodesta 1914 riehuneen maailmansodan aiheuttaneen tuhon vanavedessä syntynyt postapokalyptinen Maailmanloppu kaikuu ajasta iäisyyteen Armageddonin ja Deep Impactin (molemmat 1998) sekä etenkin Melancholian (2011) kaukaisena esikuvana.
Maailmanloppu on hyvin kerrottu kokonaisuus, jonka juonirakenne – epäusko, salailu, anarkia ja uskonnolliset näkökulmat – on tuttu lukuisista seuraajista. Tavanomaisista tuotannoista poiketen tarinassa ei ole yksittäistä sankaria ja vaikka Olaf Fønssin tulkitsemasta Stollista onkin tehty varsin yksiulotteinen roisto, on hänessäkin silti tarttumapintaa ja inhimillisyyttä – tästä esimerkkinä mainittakoon se, ettei hän ole aikoinaan liehitellyt nuorta tyttöä vain leikkikalukseen, vaan tasavertaiseksi aviopuolisokseen, jota rakastaa ja suojella aina traagiseen loppuun asti. Useimmissa aikakautensa tuotteissa rikkaan kaivoksenomistajan häikäilemättömyyttä olisi suotta korostettu toisilla tavoilla.
Maailmanlopun kaltaisten elokuvien muisto lepää kaikesta muusta sisällöstään huolimatta tehosteissa. Yli sadan vuoden kunniakkaasta iästään huolimatta jokainen katsoja voi ilomielin myöntää tämän puolen olevan kunnossa. Yksinkertaiseksi taivaalla näkyväksi viiruksi sommitellun asteroidin synnyttämät tulisuihkut ja myrskyaallot ovat komeaa katsottavaa ja tuho viimeistellään tulipalloilla ja tulvilla. Pienoismallein toteutettu kaupungin hävitys ja liekkien ja savun keskeltä paniikissa turvaa hakevien ihmisten hätä ovat vaikuttavasti luotuja. Puolen tunnin mittaisen loppuhuipentuman ainoana kauneusvirheenä pidän pitkähköjä kaivosjaksoja, joissa Stoll ja hänen vaimonsa yrittävät löytää turvapaikkaa luonnonmullistuksilta. Lopun raamatulliset kuvat vedenpaisumuksesta, autioituneesta maasta sekä miehen ja naisen uudesta liitosta eivät ole yliampuvia, vaikkakin kaikessa optimistisuudessaan vanhentuneita – tosin kenties sodan keskellä kärvistelevälle Euroopalle juuri oikeita.
Aprillipäivänä 1916 ensi-iltansa saanut Maailmanloppu niitti menestystä ja mainetta ympäri maailmaa aina Yhdysvaltoja, Brasiliaa ja Australiaa myöten. Suomeen elokuva saapui helmikuussa 1917, jolloin sitä mainostettiin lehdissä nimillä Suuri hävitys tai Suuri katastroofi. Muita esitysnimiä olivat myös Suuri hävityksen päivä ja Suuri pyrstötähti eli Hävityksen päivä. Kotimaisia dvd-julkaisuja ei ole, kuten ei myöskään televisioesityksiä. Niinpä Forssan Mykkäelokuvafestivaalien näytöstä voi syystäkin pitää ainutlaatuisena.
Tuotanto: Nordisk Films Kompagni
Ohjaus: August Blom
Käsikirjoitus: Otto Rung
Kuvaus: Louis Larsen
Lavastus: Axel Bruun
Näyttelijät: Olaf Fønss (Frank Stoll), Carl Lauritzen (työnjohtaja West), Ebba Thomsen (hänen tyttärensä Dina), Johanne Fritz-Petersen (hänen toinen tyttärensä Edith), Thorleif Lund (kaivostyöntekijä Flint)