Ensimmäistä kertaa Pordenoneen matkatessani vuonna 2013 tein sellaisen virheen, että saavuin paikalle vasta ensimmäisenä iltana. Tämä tarkoitti sitä, että menetin kaikki avauspäivän näytökset – niin myös avajaisjuhlat, joiden pääelokuvana esitettiin Alan Croslandin vuonna 1927 ohjaama Kun mies rakastaa. Elokuva oli minulle täysin tuntematon, mutta silmiä hivelevän kauniit tuotantokuvat ja nimekäs tekijäryhmä saivat aikaan valtavan halun sen näkemiseen. Kiitos Warner Archiven MoD-julkaisujen, nyt tämäkin harvinaisuus on viimein myös keräilijän ulottuvilla.
Kun mies rakastaa on kertomus Ludwig XV:n aikaisesta Ranskasta. Sen päähenkilö on nuori ja kaunis Manon Lescaut (Dolores Costello), jolla on kaksi ihailijaa. Heistä kreivi de Morfontaine (Sam De Grasse) tarjoaisi taloudellista turvaa, kun taas komearaaminen pappisopiskelija Fabien des Grieux (John Barrymore) aitoa rakkautta. Manonin veli André (Warner Oland) suunnittelee antavansa siskonsa käden kreiville, mutta Manon on toista mieltä ja pakenee Fabienin kanssa Pariisiin. Siellä kohtalo riuhtaisee rakastavaiset kuitenkin erilleen.
- You have stripped him of fortune, father and God. What have you given in return?
- I have given him my heart – my whole heart – all, all of it!
- ‘Tis not enough my child. If you really love him, you will make this sacrifice – never see him again!
Kun mies rakastaa kuuluu samaan ryhmään kuin Rudolph Valentinon Kallioiden ja salakarien ohi (1922) ja Monsieur Beaucaire (1924). Se on esteettisesti erittäin kaunis teos koristeellisine pukuineen, huoliteltuine lavasteineen, kauniine näyttelijöineen ja pehmytvaloineen. Ylitsepursuavaa romantiikkaa tarjoava rakkaustarina on kaukana alkuperäisteoksesta, mutta sen ei pidä antaa haitata – tällaisen elokuvan kohdalla on turha miettiä juonenkäänteiden järjellisyyttä, vaan on parempi heittäytyä tarinan vietäväksi ja ihailla näkemäänsä.
Tässä on myös elokuvan taakka. Mykän kauden liioitelluille, romantiikalla kyllästetyille pukudraamoille on naureskeltu ainakin Laulavista sadepisaroista (1950) saakka ja tirskuminen on siitä tuskin vähentynyt – olkoonkin, että tämän kaltaisilla elokuvilla on edelleenkin tilausta maailman kovuuteen kyllästyneiden ihmisten sydämissä. Juonessa on kieltämättä enemmän kuin tarpeeksi yhteen elokuvaan, mutta toisaalta tosielämänkin rakastavaisten välisissä suhdekiemuroissa riittää ihailtavaa. Crosland kuljettaa rönsyilevää tarinaa hallitusti ja mukaan ujutettu huumori keventää paikoin varsin synkkiäkin sävyjä saavia tapahtumia.
Kun mies rakastaa oli kolmas ja samalla viimeinen Barrymoren elokuva Warnerille. Tämän jälkeen hän solmi United Artistsin kanssa sopimuksen, joka oli taloudellisesti erinomainen, mutta jätti taiteellista puolta ajatellen paljon toivomisen varaa: omasta mielestäni Kun mies rakastaa on viimeinen hyvä Barrymoren mykän kauden tuotanto.
Tuotanto: Warner Bros.
Ohjaus: Alan Crosland
Käsikirjoitus: Bess Meredyth (Abbé Prévostin romaanista)
Kuvaus: Byron Haskin
Lavastus: Ben Carré
Leikkaus: Harold McCord
Musiikki: Henry Hadley
Välitekstit: Don Ryan
Näyttelijät: John Barrymore (Fabien des Grieux), Dolores Costello (Manon Lescaut), Warner Oland (André Lescaut), Sam De Grasse (kreivi Guillot de Monfortaine), Holmes Herbert (Jean Tiberge), Stuart Holmes (kuningas Ludwig XV), Bertram Grassby (kardinaali Richelieu), Tom Santschi (orjalaivan kapteeni)