Hollywoodissa näyttäviä ja hintavia suurtuotantoja (Neljä ratsastajaa, Zendan vanki, Scaramouche) luonut Rex Ingram kyllästyi varsin pian läpimurtonsa jälkeen unelmakaupungin studiopäälliköihin ja suuntasi Eurooppaan. Ingramin tie vei lopulta Nizzaan, jonne hän rakennutti myös omat studiotilansa. Tuottajien haukankatseiden alta siirtyneen ohjaajan korkealaatuinen ura jatkui vielä muutaman vuoden ajan, mutta kuten niin monen kollegankin kohdalla tuli käymään, päätti äänielokuva myös Ingramin uran.
Ingramin ensimmäinen Nizzan studioilla tekemä elokuva, Vicente Blasco Ibáñezin suosittuun tarinaan pohjautuva Mare Nostrum valmistui vuonna 1926. Ohjaaja itse piti sitä suosikkinaan, mutta varsinkin amerikkalaiskriitikot tuntuvat vierastaneen elokuvaa. Tämä ei ole mikään ihme, sillä sen verran paljon Mare Nostrum poikkeaa valtameren takana tehdyistä tuotoksista – elokuvan juonen tiukasti yhteen solmivasta, erittäin epäamerikkalaisesta loppuratkaisustakin Ingram joutui kinastelemaan, ennen kuin rahoittajana toiminut Metro-Goldwyn suostui hyväksymään sen (Ingram pudotti tarkoituksella tuotantotiedoista Louis B. Mayerin nimen pois, sillä ohjaaja ei sietänyt Hollywoodin suurta studiomogulia).
Mare Nostrum kertoo espanjalaisesta merikapteenista (Antonio Moreno), joka rakastuu maailmansodan aikana kauniiseen saksalaisvakoojaan (ohjaajan vaimo Alice Terry). Puolueettomana tähän saakka pysytellyt merikapteeni tempautuu rakkautensa mukana sodan pyörteisiin unohtaen samalla kotimaassaan odottelevan perheensä. Unohduksella on traagiset seuraukset.
Erich von Stroheimin läheisenä ystävänä muistettu Ingram oli monessa suhteessa tunnetun kollegansa veroinen elokuvantekijä, täydellisyyteen pyrkivä perfektionisti, jonka kunnianhimoisia tavoitteita eivät tuotantodollarit saaneet hallita. Ingramin metodit näkyvät tämänkin elokuvan kohdalla alusta alkaen ja Mare Nostrum onkin todellista silmäkarkkia alusta loppuun. Tapahtumapaikkojen aitous – elokuvaa kuvattiin niin Ranskassa, Italiassa kuin Espanjassakin – antaa kokonaisuudelle vakuuttavan lisämausteen. Ingramin hovikuvaaja John F. Seitzin taiturimaisuus on jälleen kerran ihailtavaa, varsinkin vedenalaiset otokset ovat silmiä hivelevän upeita. 15 kuukautta kestänyt tuotanto ei siis mennyt hukkaan.
Mare Nostrumin visuaalista näyttävyyttä ei ole koskaan kiistetty, sen sijaan tarinasta on löydetty kritisoitavaa enemmänkin. Sitä on pidetty paikka paikoin raskastempoisena ja pitkäveteisenä, eivätkä sen hahmotkaan saa osakseen kaikkien kriitikoiden varauksetonta hyväksyntää. Aivan näin kovalla kädellä en itse lähtisi elokuvaa tuomitsemaan, vaikka hienoista verkkaisuutta tarinan kerronnassa onkin. Pääosaparin välinen draamakaan ei pala aivan täydellä intohimolla, mutta totuuden nimissä on sanottava, että on valkokankaalla huomattavasti heikompaakin draamaa nähty. Elokuvaan tulisi kenties lisää syvyyttä, mikäli Ingramin alkuperäisleikkaus ilmestyisi päivänvaloon. Näin tuskin käy, sillä nykyinenkin versio oli kauan kadoksissa ennen kuin löytyi M-G-M:n varastoista 1990-luvun puolessa välissä.
Stereotyyppisiin hurmurirooleihin usein puserrettu Moreno on parhaimmillaan ja näyttää, että hänestä olisi tarvittaessa ollut vakavampiin ja vaativiinkin rooleihin – Hollywoodissa ei vain koskaan taidettu tätä käsittää. Myös Terry, joka piti rooliaan uransa parhaana, on erinomainen. Valittamista ei ole muussakaan näyttelijäkaartissa ja mikä parasta, elokuvaan ei ole sijoitettu yhtään ylimääräistä, komiikkaa ja kevennystä tarinaan tuovaa hahmoa.
Rex Ingram lukeutuu niihin elokuvataiteen varhaisiin mestareihin, joita ei enää nykyään pahemmin muisteta. Toivottavasti tulevaisuudessa asiat tämän suhteen muuttuvat, onhan sitä vähäisemmilläkin taidoilla paistateltu maailmanmaineessa. Ingramin teosten yhyttäminen on myös todella vaikeaa – dvd-julkaisuja ei tätä kirjoitettaessa ole olemassa - joten jos joskus saat mahdollisuuden sellaisen näkemiseen tai hankkimiseen, ei kannata epäröidä.
Tuotanto: Metro-Goldwyn
Ohjaus: Rex Ingram
Käsikirjoitus: Willis Goldbeck (Vicente Blasco Ibáñezin romaanista)
Kuvaus: John F. Seitz
Lavastus: Ben Carré
Leikkaus: Grant Whytock
Musiikki: William Axt, David Mendoza
Näyttelijät: Antonio Moreno (Ulysses Ferragut), Alice Terry (Freya Talberg), Mickey Brantford (Esteban Ferragut), Kithnou (Dona Cinta), Apollon Uni (The Triton), Hughie Mack (Caragol), Álex Nova (Don Esteban Ferragut), Kada-Abd-el-Kader (nuori Ulysses), Fernand Mailly (kreivi Caledine), Frédéric Mariotti (Toni)