AVIOLIITON ILVEILYÄ
Saksasta Hollywoodiin vuonna 1923 saapuneen Ernst Lubitschin alku uudessa kotimaassa ei ollut paras mahdollinen – vaikka Rosita (1923) saikin aivan kelvollisen vastaanoton, ei yhteistyö Mary Pickfordin kanssa toiminut kuitenkaan molempia tyydyttävällä tavalla. Hetken aikaa näytti jopa siltä, että Lubitsch palaisi takaisin Saksaan, mutta Warner-yhtiön tehdessä hänelle erinomaisen tarjouksen (mm. final cut –oikeus sekä osuus lipputuloista) ohjaajan suunnitelmat muuttuivat. Lubitsch jäi Hollywoodiin, jossa hänestä sukeutui lopullisesti yksi elokuvahistorian suurimmista ohjaajista.
Lubitschin toinen Hollywood-ohjaus, vuonna 1924 valmistunut Avioliiton ilveilyä on nimekkäällä näyttelijäryhmällä varustettu parisuhdekomedia. Se kertoo avioliittoonsa tympääntyneestä Mizzistä (Marie Prevost), joka päättää vietellä parhaan ystävänsä Charlotten (Florence Vidor) aviomiehen Franzin (Monte Blue). Tämä sopii otollisesti Mizzin miehelle (Adolphe Menjou), joka aikoo hankkia vaimonsa miesseikkailuiden avulla avioeron. Jotta suhdesotku olisi täydellinen, on Franzin työtoveri (Creighton Hale) puolestaan ihastunut Charlotteen.
Sellaisille henkilöille, joiden mielestä mykkäelokuvat ovat jäykkiä ja vanhanaikaisia, on Avioliiton ilveilyä oiva näpäytys – tämän elokuvan kohdalla moderni toteutus ei ole lainkaan liioiteltu ilmaisu. Toteutus on hienovaraista ja hiottua aina pienintäkin henkilöhahmoa myöten, tarinankerronta on sulavaa ja komedialliselta anniltaan tyylitajuista ja leikkaus juohevaa. Missään vaiheessa elokuva ei jämähdä paikoilleen, vaan alkuun päästyään liikkuu paikka paikoin jopa liiankin vauhdikkaasti eteenpäin. Huomionarvoisa seikka on se, että vaikka elokuvassa on dialogia vaikka muille jakaa, on välitekstien käyttö erittäin vähäistä. Tästä huolimatta mikään tarinan käänteistä ei jää epäselväksi, huulilta lukemisen taidon omaavat huomannevat muutamassa kohtaa melko rankkaakin sanailua.
Avioliiton ilveilyä on kokonaisvaltaisesti vahva teos, mutta aivan mestariteokseksi en olisi sitä valmis nostamaan. Heikkoudet eivät suinkaan ole Lubitschin ohjauksessa, vaan tarinan puolella. Ensinnäkin elokuvan hahmot ovat melko ohuita, eikä heidän välillään ole kovinkaan syvältä tuntuvia tunnesiteitä. Monte Bluen esittämän aviomiehen ylenpalttinen kiltteys tuntuu myös hieman liioitellulta ja Creighton Halen esittämä työtoveri on liitetty mukaan ainoastaan täytteeksi – osansa hänellä tarinassa toki on, mutta ilmankin olisi tultu toimeen. Pienellä viilaamisella elokuvasta olisi saatu aikaan kuolematon klassikko.
Lukuisissa elokuvissa mieleenpainuvasti esiintynyt, mutta silti jollain tapaa nimettömäksi jäänyt Adolphe Menjou on mieskatraan parasta antia, naisista eniten esiin nousee Marie Prevost, joka on häikäilemättömän syöjättären roolissaan todella hyvä. Griffithin hienoista draamoista (Läpi myrskyn, 1920 ja Orpolapset, 1921) negatiivisesti mieleen jäänyt Creighton Hale on Lubitschin tyylitajuisessa ohjauksessa huomattavasti parempi kuin Griffithin farssirooleissa. Florence Vidor, Monte Blue ja Chaplinin Kaupungin valoissa (1931) huikean miljonääriroolin tekevä Harry Myers hoitavat jokainen roolinsa kiitettävästi.
Avioliittokomedioita oli tehty aiemminkin, mutta siitä huolimatta Avioliiton ilveilystä tuli ennennäkemätön menestys – Stillerin Erotikon (1920) ja Chaplinin Nainen Pariisista (1923) olivat saaneet seuraajan sillä erotuksella, että Lubitschin teos sananmukaisesti räjäytti pankin. Hienostuneiden parisuhdekomedioiden aalto pyyhkäisi yli Hollywoodin ja pian ohjaaja toisensa jälkeen yritti luoda Lubitschin elokuvan kaltaisia teoksia, vaihtelevalla menestyksellä. Lubitsch sen sijaan oli löytänyt omimman elokuvalajinsa, jonka parissa hän loikin useita klassikoita kuolemaansa asti. Lubitsch ja George Cukor tekivät Avioliiton ilveilystä uusintafilmatisoinnin vuonna 1932 nimellä Hetki sinun kanssasi (One Hour with You).
Tuotanto: Warner Bros. Pictures
Ohjaus: Ernst Lubitsch
Käsikirjoitus: Paul Bern, Hans Kräly (Lothar Schmidtin näytelmästä)
Kuvaus: Charles Van Enger, Henry Sharp
Lavastus: Lewis Geib, Esdras Hartley
Näyttelijät: Florence Vidor (Charlotte Braun), Monte Blue (tri Franz Braun), Marie Prevost (Mizzi Stock), Adolphe Menjou (professori Josef Stock), Creighton Hale (tri Gustav Mueller), Harry Myers (etsivä), Dale Fuller (potilas)