MEREN KASVOJEN EDESSÄ
Merenkasvojen edessä
Jos oli vuosi 1925 hiljainen kotimaisella elokuvakentällä, niin seuraava oli sitäkin kiireisempi. Merkittävin tapahtuma oli luonnollisesti Suomen Biografi Osakeyhtiön päätyminen Suomi-Filmin haltuun, mutta myös elokuvien tekeminen oli aktiivisempaa kuin edellisvuonna. Lähes yksinvaltiaan lailla markkinoita hallinnut Suomi-Filmi sai nimittäin kertaheitolla kolme kilpailijaa, kun Ab Kino-Recla Oy, Adamsin Filmitoimisto sekä Oy Komedia Filmi Ab julkaisivat kukin oman näytelmäelokuvansa. Yhdestäkään ei ollut kuitenkaan Suomi-Filmin haastajaksi, sillä ainoastaan Komedia Filmi pystyi tuottamaan useamman kuin yhden elokuvan.
Komedia Filmi oli kolmen entisen Suomi-Filmin työntekijän - kuvaaja Kurt Jäger, lavastaja Carl Fager ja ohjaaja Teuvo Puro – yritys jalkautua kotimaisille elokuvamarkkinoille. Kuten niin monen muun, myös heidän ongelmakseen muodostui raha ja etenkin se puute. Elokuvien valmistaminen ei ollut enää 1920-luvun puolessa välissä halpaa liiketointa ja niinpä Puro ja Fager myivät pian omat osakkeensa toisaalle ja palasivat entisen yhtiönsä leipiin. Jäger piti yhtiön pystyssä ja valmisti vielä toisenkin näytelmäelokuvan, vuonna 1927 valmistuneen Elämän maantiellä, jossa toisena ohjaajana toimi Ragnar Hartwall.
Komedia Filmin ensimmäinen elokuva, suomenruotsalaisen Arvid Mörnen romaaniin perustuva Meren kasvojen edessä on kauhuelementtejä mysteeriin sekoittava tarina pahamaineisessa Hylkysaaressa sijaitsevasta talosta ja sen pitkään vaietuista tapahtumista. Kuka soutaa öisellä merellä ruumisarkku veneessään? Miksi yksi saaristolaistalon ovista on lukittu, entä kuka tai mikä on talon historiaan sidottu Renata? Kenet Kristoffer näkee unessaan seisovan luodolla, mitä salaisuuksia piilotettuun päiväkirjaan kätkeytyy? Ennen kuin syksy saavuttaa Hylkysaaren, se paljastaa synkän menneisyytensä.
Jännitykseen ja kauhuun vivahtavat tarinat olivat harvinaista herkkua kotimaisissa mykkäelokuvissa, joten jo pelkästään siksi Meren kasvojen edessä herättää mielenkiinnon. Kirjallisiin aiheisiin mieltynyt Puro, joka on vastannut myös elokuvan käsikirjoituksesta, hallitsee vanhana kettuna myös katsojan mielenkiinnon ylläpidon: Hylkysaaren tapahtumia paljastetaan vähitellen ja lopulta sen menneisyys onkin synkempi kuin mitä olisi voinut kuvitella. Puro elävöittää kerrontaa onnistuneilla unijaksoilla ja takaumilla ja tunnelma pysyy painostavana ja odottavana lähestulkoon loppuun asti. Aivan viimeisiin minuutteihin olisin kaivannut lisää dramatiikkaa, sillä tällaisenaan loppuratkaisu tuntuu turhan helpolta, halvalta ja muuhun tarinaan nähden hutaistun oloiselta.
Suomalaisia elokuvantekijöitä niputetaan harvemmin suurten skandinaavisten virkaveljiensä rinnalle, mutta ainakin yhdessä asiassa he olivat Stillerin, Sjöströmin ja Dreyerin veroisia: toimintaympäristön mutkaton hallinta tuntuu olevan jokaisella pohjoismaisella elokuvantekijällä verenperintönä saatu taito. Syrjäinen kalastajatupa, Hylkysaaren kallioiset rannat, luodolla seisova vanhan laivan keulakuva ja salaisuutensa kätkevä meri valjastetaan hienosti tapahtumien käyttöön. Lievä hutilointikaan – erityisesti alkupuoliskolla esiintyvät jatkuvuusvirheet – ei latista lopputulosta. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että kieltolaista huolimatta pojat nautiskelevat purjeveneessään selkeästi miestä väkevämpää janojuomaa.
Puroa on toisinaan arvosteltu heikoksi näyttelijöiden ohjaajaksi, jonka käsittelyssä nimekkäimmätkin tekijät sortuivat yli-ilmeilyyn ja turhaan teatraalisuuteen. On totta, ettei Axel Slangusin roolityöskentelystä tässä elokuvassa jää liiemmin jälkipolville kerrottavaa, mutta muissa näyttelijöissä ei sen sijaan ole moittimista. Heidi Korhonen jatkaa Koskenlaskijan morsiamen ja Nummisuutareiden linjalla ja Waldemar Wohlström vakuuttaa vähäpuheisen vanhuksen roolissa. Urho Seppälän roolisuoritus Kristofferina on hitusen hapuileva, mutta ensikertalaiseksi silti aivan kelvollinen.
Meren kasvojen edessä menestyi erinomaisesti ja se myytiin myös Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan. Elokuvalle oli sittemmin käydä huonosti, sillä se pirstaloitui vuosien saatossa osiin ja restaurointitoimenpiteet täytyi tehdä useasta eri lähtömateriaalista. Näistä vaikeuksista ja vastoinkäymisistä ei ole nähtävissä lopputuloksessa jälkeäkään, vaan Meren kasvojen edessä todistaa kotimaisen elokuvarestauroinnin olevan aivan yhtä korkealaatuista kuin ulkomaillakin tehdyt, huomattavasti enemmän huomiota saaneet pelastustoimenpiteet.
Tuotanto: Oy Komedia Filmi Ab
Ohjaus: Teuvo Puro
Käsikirjoitus: Teuvo Puro (Arvid Mörnen romaanista Inför havets anlete, 1921)
Kuvaus: Kurt Jäger
Lavastus: Carl Fager
Leikkaus: Kurt Jäger
Näyttelijät: Urho Seppälä (Kristoffer, ylioppilas), Kaarlo Kytö (Pentti, ylioppilas), Ilmari Unho (Lasse, ylioppilas), Axel Slangus (Hylkysaaren Pauli), Heidi Korhonen (Henrika, Paulin tytär), Waldemar Wohlström (vanhus), Eero Vepsälä (Jaan, renki), Kerstin Lagus (Renata, Paulin kasvattitytär)
Lähdemateriaali ja kuvat: KAVI