"There is no honor among thieves."
Toisin kuin monesti kuvitellaan, eivät merirosvoelokuvat suinkaan saapuneet valkokankaille ensimmäistä kertaa äänielokuvien myötä, vaan ne olivat nauttineet suurta suosiota jo vuosikymmentä aiemmin. Italialaisen Rafael Sabatinin historiallisia seikkailuromaaneja filmattiin 1920-luvun alkupuolella kiitettävä määrä, joista kuuluisimpana elokuvaversioksi muokkautui Frank Lloydin ohjaama Merihaukka (1924), sittemmin Errol Flynnin tähdittämän klassikon hieno edelläkävijä.
Tunnetuin lajityypin edustaja valmistui kenenkäs muun kuin Douglas Fairbanksin toimesta. Kalifornian vapaustaistelijan, Ranskan vallankumouksen, keskiaikaisen Englannin sekä tuhannen ja yhden yön satujen jälkeen Fairbanks tarvitsi uusia alueita valloitettavakseen ja kun merirosvoelokuvissa oli menestyspotentiaalia, vei hänen tiensä luonnollisesti niiden pariin. Mustaksi merirosvoksi nimetyn seikkailuelokuvan sai ohjattavakseen Albert Parker, tyystin unholaan painunut veteraani.
Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Etelämerelle, jossa merirosvot tekevät tuhojaan säälimättömästi. Heidän kynsiinsä joutuu alus toisensa jälkeen. Näin tapahtuu myös eräälle kauppalaivalle, jonka miehistö surmataan ja laiva räjäytetään taivaan tuuliin. Verilöylystä selviää vain yksi henkilö (Fairbanks), joka lupaa kuoleva isänsä käsivarsillaan kostaa merirosvojen teon.
Sattuma puuttuu tapahtumiin, kun osa laivan tuhonneesta piraattiryhmästä rantautuu samalle saarelle, jonne Fairbanksin esittämä eloonjäänyt on pelastautunut. Hän huomaa tilaisuutensa koittaneen ja yrittää värväytyä merirosvojen joukkoon. Tämä on kuitenkin mahdollista vain kaksintaistelun kautta, jossa hän onnistuu kukistamaan merirosvojen päällikön. Voiton ansiosta hänet hyväksytään ja miehestä sukeutuu Musta merirosvo, joka kohoaa nopeasti muun miehistön suosikiksi. Ongelmia kuitenkin ilmenee hänen rakastuessaan merirosvoryhmänsä kaappaamaan prinsessaan (Billie Dove).
Musta merirosvo on lähtökohdiltaan kunnon vanhan ajan seikkailuelokuva ja merirosvojen tarunhohtoinen maailma on kerta kaikkiaan hienosti luotu: lavasteet ovat Fairbanksin elokuville totuttuun tapaan erittäin näyttäviä ja puvustus sekä maskeeraus juuri sellaista kuin tulee tällaisissa elokuvissa ollakin. Kallis kahden värin Technicolor-kuvaus tuo elokuvaan oman tyylikkään lisänsä – Musta merirosvo oli ensimmäinen merkittävä elokuva, joka toteutettiin kokonaan tällä menetelmällä. Kun rooleissa esiintyvät vielä Donald Crispin ja Sam De Grassen tapaiset taiturit, ovat eväät kunnon elokuvanautintoon täydelliset.
Hienosta ulkoasustaan huolimatta Fairbanksin merirosvoseikkailu ei seilaa uljaana piraattilippu mastossa hulmuten, vaan vuotaa tärkeimmän eli tarinan osalta. Fairbanksin kirjoittama elokuva kyllä sisältää kaikki siltä vaadittavat ainekset aina lankulla kävelystä miekoin käytäviin kaksintaisteluihin, mutta jostain syystä kokonaisuus on yllättävän laahaava ja hengetön. Ensimmäinen puolituntinen – jonka aikana nähdään myös kuuluisa purjeen halkaisu – on menevää ja viihdyttävää elokuvaa, mutta kun kuvaan astuu prinsessa, lakkaa toiminta miltei tyystin tarinan keskittyessä tästä eteenpäin pääasiassa pääparin romanssiviritelmiin. Ohjaajana toiminut Parker yrittää ottaa materiaalista kaiken mahdollisen irti, mutta huonolla menestyksellä, eivätkä edes lopun hurjat miekkailukohtaukset onnistu enää vakuuttamaan – niin paljon tyhjäkäyntiä elokuvaan mahtuu.
Oikeamielisen ja romanttisen, henkilöllisyyttään loppuun saakka piilottelevan merirosvon asu istuu Fairbanksin ylle siinä missä muutkin hänen seikkailijahahmonsa ja tähti tekeekin nimiosassa varsin hyvää työtä. Hänen lisäkseen huomio kiinnittyy väistämättä Crispiin ja De Grasseen, joista jälkimmäinen on erityisen vakuuttava raakalaismaisena merirosvona. Billie Dove on kyllä ulkoisilta avuiltaan kelpo valinta prinsessaksi, mutta loppujen lopuksi hänen hahmonsa on aivan liian väritön ja lattea, jotta siihen jaksaisi kiinnittää sen enempää huomiota.
Elokuva sai ilmestyessään melko ristiriitaisen vastaanoton, sillä arvostelijoiden mielipiteet vaihtelivat murskakritiikistä ylistyslauluihin. Tosiasia onkin, että kenen tahansa keskivertosankarin elokuvana Musta merirosvo olisi aivan kelpo teos, mutta Fairbanksin kaltaiselta elokuvatähdeltä olisi odottanut huomattavasti enemmän. Musta merirosvo on ulkoasultaan näyttävä, mutta sisällöltään keskinkertainen elokuva, joka jättää väkisinkin hieman pettyneen olon.
Tuotanto: Elton Corporation
Ohjaus: Albert Parker
Käsikirjoitus: Jack Cunningham (Fairbanksin salanimellä Elton Thomas kirjoittamasta tarinasta)
Kuvaus: Henry Sharp
Lavastus: Carl Oscar Borg
Leikkaus: William Nolan
Musiikki: Mortimer Wilson
Näyttelijät: Douglas Fairbanks (Musta merirosvo), Billie Dove (prinsessa Isobel), Donald Crisp (MacTavish), Sam De Grasse (piraattiluutnantti), Anders Randolf (piraattipäällikkö), Charles Stevens (ruudin käyttäjä), Tempe Pigott (Duenna, prinsessan palvelijatar)