MICKEY
Mabel Normand, Mack Sennettin entinen rakastettu ja Keystone-yhtiön kultakimpale halusi vuosien slapstick-kohellusten jälkeen kokeilla siipiään pitkässä elokuvassa. Sennettinkin kiinnostus oli kääntynyt lyhytelokuvista kokoillan filmeihin, joten hän tarjosi Normandille auttavaa kättään mitä tuotantopuoleen tulee. Normand perusti elokuvaa varten oman tuotantoyhtiön, mutta ei tehnyt sille lopulta kuin tämän vuonna 1916 kuvatun, mutta vasta 1918 ensi-iltansa saaneen Mickeyn.
Normandin esittämä Mickey on orpotyttö, joka asuu ottoisänsä ja tämän intiaanipalvelijan kanssa pienellä ja tuottamattomalla kaivoksella. Mickeyllä on rikkaita sukulaisia New Yorkissa ja eräänä päivänä hänen ottoisänsä päättää lähettää neitosen suurkaupunkiin, kohti mahdollisesti parempaa elämää. Ennen lähtöään Mickey tutustuu sattumoisin nuoreen kaivospohatta Thornhilliin ja he rakastuvat. Neitosen on kuitenkin lähdettävä, mutta kohtalo yhyttää heidät uudelleen New Yorkissa, joskaan yhteinen tulevaisuus ei ole niin helposti järjestettävissä kuin voisi luulla.
Normandille ja Sennettille on nostettava hattua kunnianhimoisen yrityksen johdosta. Saituudestakin muistettu Sennett ei ole tällä kertaa pihtaillut kuluissa ja ainakin itse yllätyin positiivisesti tuotantopuolen näyttävyydestä – ei tämä nyt aivan Griffithin ja DeMillen tuotantojen veroinen ole, mutta keskivertoa parempaa kuitenkin. Siksi onkin harmi, ettei pickfordmaisesta tuhkimotarinasta ole saatu juuri mitään irti, vaan sekin vähäinen draama hukataan irralliseen ja turhaan komiikkaan ja venytettyihin kohtauksiin. Mickey on aikakautensa tuote niin hyvässä kuin pahassakin.
Ehkä hieman yllättäen elokuvassa ei esiinny Keystonen suurimpia tähtiä, vaan näyttämö on varattu vain ja ainoastaan Mabel Normandille. Normand ottaa elokuvan haltuunsa heti ensimmäisestä kohtauksesta lähtien, ollen juuri niin ihastuttava kuin häneltä odotetaankin. Kaivospohatta Thornhilliä esittävä Wheeler Oakman täyttää romanttisen sankarin saappaat moitteetta, mutta muu näyttelijäryhmä tuntuu olevan mukana ainoastaan siksi, että heidän on oltava. Mickey ottoisää esittävä George Nichols muistetaan tätä elokuvaa paremmin Erich von Stroheimin Häämarssista (1928).
Elokuvan ensi-ilta viivästyi sopimusteknisistä syistä lähes puolitoista vuotta. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta Mickey oli valtava menestys ja tuotti Sennettin mukaan pelkästään ensi-iltakierroksella huikeat 18 miljoonaa dollaria (huhujen mukaan vieläkin enemmän). Näistä rahoista Normandille ei jäänyt juuri mitään, joten ei ihme, että hän jätti Sennettin taakseen ja siirtyi Samuel Goldwynin leipiin. Sennett ja Normand palasivat yhteisten elokuvien pariin seuraavalla vuosikymmenellä, mutta eivät enää saavuttaneet 1910-luvun kaltaista menestystä. Tänä päivänä Mickeystä on saatavilla kaksi eri versiota, alkuperäinen vuoden 1918 versio sekä puoli tuntia pidempi uudelleenjulkaisu vuodelta 1920. Tämä arvostelu on tehty alkuperäisen julkaisun pohjalta.
Tuotanto: Mabel Normand Feature Film Company
Ohjaus: F. Richard Jones (sekä James Young, J. Farrell McDonald sekä Arvid Gillstrom)
Käsikirjoitus: J. G. Hawks
Kuvaus: Fred Jackman, Hans F. Koenenkamp, Hugh McClung, Frank D. Williams
Leikkaus: John O’Donnell
Näyttelijät: Mabel Normand (Mickey), George Nichols (Joe Meadows), Wheeler Oakman (Herbert Thornhill), Minta Durfee (Elsie Drake), Laura La Varnie (rva Geoffrey Drake), Lewis Cody (Reggie Drake)