ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Vanhat ja synkät talot olivat pääasiassa koomikoiden leikkikenttää aina siihen asti, kunnes D. W. Griffith ohjasi miljöön ympärille sijoittuvan murhamysteerin Maan ja taivaan raivotessa (1922). Aiheesta tuli kohtalaisen suosittu ja mykän kauden lopulla nähtiin muutamia varsin onnistuneita aihepiirin kuvauksia. Paul Lenin tyylitietoinen Kissa ja kanarialintu (1927) on näistä tunnetuin ja suosituin, mutta ei sovi unohtaa myöskään Benjamin Christensenin omaperäistä Seven Footprints to Satania (1929).

Edellä mainittujen teosten väliin mahtuu muutamia yrityksiä, jotka olisivat kadonneet aikapäiviä sitten elokuvahistorian hämärään, elleivät amerikkalaiset, halpajulkaisuja markkinoille työstävät yritykset olisi palauttaneet niitä katsojien mieliin. Hyvä niin, sillä vaikka lopputulokset ovatkin usein perin vaatimattomia, antavat ne meille perspektiiviä myös aikansa merkkiteoksiin. Niin tekee myös lähes kaksisataa elokuvaa käsikirjoittaneen Bennett Cohenin harvoihin ohjaustöihin lukeutuva Midnight Faces, jonka ainoa ilonaihe on huomata, kuinka paljon Leni ja Christensen ovat lainanneet siitä elokuviinsa.

Midnight Faces sijoittuu Floridan rannikolle, josta nuori Lynn Claymore (Francis X. Bushman Jr.) on perinyt kaukaisen setänsä omistaman kolkon kartanon. Ensimmäinen ilta ja yö uudessa asuinpaikassa ovat täynnä jännittäviä käänteitä, sillä joku tai jokin kuljeskelee talon hiljaisilla käytävillä samaan aikaan kun huoneissa kuuluu outoja koputuksia ja ääniä. Salaperäinen kiinalainen (Edward Peil Sr.) kuljeskelee pihamaalla kuin tarkkaillen taloon hysteerisenä saapunutta nuorta naista (Kathryn McGuire), joka yllättäen katoaa yön hiljaisten tuntien aikana. Talo kätkee koko joukon salaisuuksia, joista Claymorella ja hänen ystävillään ei ole aavistustakaan.

Midnight Facesissa on aineksia paljon parempaan kuin mitä se meille antaa. Se on oikeastaan kuin synkistä taloista kertovien elokuvien oppikirja varjoineen, koputuksineen, salaperäisine palvelijoineen, salakäytävineen ja lakanoilla peitettyine huonekaluineen, mutta valitettavasti sen tekijät eivät ole osanneet ottaa aiheesta juuri mitään irti. Rauhallinen kerronta ei synnytä lainkaan jännitystä, sinne tänne kuljeskelevat hahmot ovat täysin persoonattomia ja ajan hengen helmasynti, mustan palvelijan esittäminen taikauskoisena ja pelokkaana hölmönä latistaa lopputulosta entisestään. Muutamat kekseliäät kamerakulmat eivät onnistu tekemään tästä vaatimattomuudesta millään tapaa mieleen painuvaa elokuvaa.

Pääosaa esittävä Bushman Jr. on täydellisen karismaton, eikä Buster Keatonin elokuvista paremmin muistettu McGuire pysty juuri häntä parempaan roolisuoritukseen. Vika ei tosin ole McGuiren, vaan käsikirjoituksen, joka ei anna hänelle mahdollisuuksia juuri muuhun kuin kirkumiseen ja pelkäämiseen. Tunnistamattomaksi maskeerattu, useasti itämaisia rooleja tulkinnut Peil tyytyy myhäilemään taustalla ja taloudenhoitajaa esittävä Nora Cecil jää kauas Lenin kummitustalon käytävillä hiipivästä Martha Mattoxista. Midnight Faces on elokuvana siis helposti unohdettava mitättömyys.

MIDNIGHT FACES, 1926 Yhdysvallat

Tuotanto: Otto K. Schreier Productions Ohjaus: Bennett Cohen Käsikirjoitus: Bennett Cohen, Forres K. Sheldon Kuvaus: King Grey Leikkaus: Fred Bain Tehosteet: Edward Bush, Clyde Whittaker
Näyttelijät: Francis X. Bushman Jr. (Lynn Claymore), Jack Perrin (Richard Mason), Kathryn McGuire (Mary Bronson), Edward Peil Sr. (Suie Chang), Charles Belcher (Samuel Lund), Nora Cecil (rva Hart), Martin Turnell (Trohelius Snapp), Al Hallett (Otis)