MILENKY STARÉHO KRIMINÁLNÍKA
Komedian tekeminen on vaikeaa ja vielä vaikeampaa on ns. kreisikomedian teko, liittyyhän siihen helposti assosiaatioita nopeasta vauhdista, älyttömistä vitseistä ja kaikin puolin railakkaasta menosta. Siksipä odotukseni olivatkin korkealla saadessani käsiini tšekkoslovakialaisen Milenky starého kriminálníkan (engl. An Old Gangster’s Molls, 1927) ja kun elokuvan englanninkielinen käännös lupasi menossa olevan mukana gangstereitakin, olivat odotukset nostettu jo varsin korkealle. Ne kuitenkin rapisivat jo alkumetreillä.
Nuori tehtaanomistaja Pardon tapaa juhlissa kauniin naisen, jonka kanssa haluaisi tehdä lähempää tuttavuutta. Ongelmaksi muodostuu se, että hänelle on jo naimakaupat sovittuna. Päästäkseen pois tukalasta tilanteesta Pardon pyytää setäänsä sijaisekseen ja saamaan avioliiton mitätöityä. Suunnitelma ei kuitenkaan onnistu, sillä tuleva morsian iskee silmänsä setään, jolla ei puolestaan ole mitään kiinnostusta astella nuoren naisen kanssa alttarille. Kun mukaan astelee vielä sedän kaksoisolento, tosielämän kriminaali, on ihmissuhdesotku valmis.
Elokuvamaailmaan pian maailmansodan jälkeen hypänneen Svatopluk Innemannin (1896-1945) ura käsitti monenlaisia teoksia aina dokumentaareista melodraamaan ja komediaan – hän ohjasi myös varhaisen version Kunnon sotamies Švejkin seikkailuista (Švejk v ruském zajeti, 1926). Hän oli itseoppinut elokuvantekijä, joka hallitsi ohjaamisen lisäksi myös käsikirjoittamisen, kuvaamisen, leikkaamisen ja näyttelemisen. Innemann ohjasi mykkäelokuvakaudella kaikkiaan 17 elokuvaa, joista muutamia on jopa saatavana keräilijänkin kokoelmiin. Mielenterveysongelmista myöhemmällä iällä kärsineen Innemannin ura loppui toisen maailmansodan aattona ja sodan aikana tehty yhteistyö natsimielisten elokuvantekijöiden kanssa johti tutkimuksiin. Häntä ei ehditty kuitenkaan tuomita, sillä Innemann kuoli lokakuussa 1945.
Milenky starého kriminálníka on runsaasti mahdollisuuksia tarjoava, mutta erittäin heikosti niitä hyödyntävä elokuva. Kaksoisolentoteemaa ei kehitellä juuri lainkaan, eikä luvattua slapstickiäkään ole kuin nimeksi. Amerikkalaista Ben Turpinia ulkoiselta habitukseltaan muistuttavan sedän kuvitteellisista sarjamurhaajasepityksistä saa irti hymyn jos toisenkin, mutta reilun puolentoista tunnin mittaisessa elokuvassa se ei ole riittävästi. Edes kesken kaiken mukaan astuva, sedän lähes kaksikymmentä vuotta onnistuneesti pakoilema vaimo ei tuo juoneen mitään kiinnostavaa.
Elokuvan parasta antia on sen pääosakaksikko. Teatterissa nimeä luonut, setää näyttelevä Vlasta Burian oli aikansa suosituimpia koomikoita ja vaikka hän ei aivan parasta itsestään annakaan, saa hän hahmoonsa riittävästi eloa ja hauskuutta. Buriania mielenkiintoisempi nimi on sen sijaan Anny Ondráková, Alfred Hitchcockin elokuvissa Anny Ondran nimellä esiintynyt platinablondi, jonka vauhtia ja jännitystä elämäänsä haluavasta Fifistä on kirjoitettu koko elokuvan kiinnostavin hahmo.
Tuotanto: Oceanfilm
Ohjaus: Svatopluk Innemann
Käsikirjoitus: Josef Skružný, Elmar Klos (ensin mainitun tarinasta)
Kuvaus: Otto Heller
Lavastus: Alois Mecera
Näyttelijät: Jan W. Speerger (Pardon), Vlasta Burian (Cyril Pondelícek/Alois Kanibal), Anny Ondráková (Fifi Hrazánková), Emilie Nitschová (Fifin äiti), Jirí Hron (Fifin ihailija), Betty Kysilková (Stefanie Lesczynská), Vera Hlavatá (Olga Lesczynská)