MONTE CHRISTON KREIVI
William Foxin luotsaama Fox Film Corporation oli 1920-luvun lopulla Hollywoodin johtavia elokuvayhtiöitä, mutta vuosikymmenen alku oli huomattavasti vaatimattomampaa. Fox oli rutiinielokuviin keskittynyt yhtiö, joka panosti vain satunnaisesti suurtuotantoihin. Kun Hollywoodin muut studiot alkoivat 1920-luvun alussa siirtää valkokankaille toinen toistaan suureellisempia teoksia (Robin Hood, Zendan vanki, Orpolapset, Järjettömiä naisia), oli Foxinkin toimittava samoin. Valinta kohdistui Alexandre Dumas’n vuonna 1844 kirjoittamaan Monte Criston kreiviin.
Monte Christon kreivi (jostain syystä elokuvaversiosta käytetään tällaista nimeä) alkaa vuodesta 1815. Sen päähenkilö on nuori merimies Edmond Dantes, joka tuomitaan syyttömänä vankilaan maanpetoksesta. Dantes joutuu virumaan vankisellissä kahden vuosikymmenen ajan, ennen kuin hänen onnistuu paeta. Pakonsa jälkeen hän saa haltuunsa aarteen, josta on kuullut vankitoveriltaan. Aarteen turvin itsensä Monte Criston kreiviksi nimittäneen Dantesin on helpompi käydä kostoretkelle hänet vankilaan lähettäneitä henkilöitä vastaan.
Monte Christon kreivi on perinteinen vanhanajan seikkailuelokuva, kertomus petoksesta, oman edun tavoittelusta, vallan väärinkäytöstä ja häikäilemättömyydestä. Elämässään menestyneelle Dantesille kateelliset henkilöt ovat valmiita mihin vain saadakseen tämän raivattua pois tieltään. Samaan aikaan kun väärintuomittu mies kärsii vankisellissään, hänen vihollisensa haalivat mainetta ja mammonaa ja kohoavat yhteiskuntahierarkiassa tasolle, johon heillä ei olisi muuten mitään mahdollisuutta nousta. Ja koska yleiseen tietoon on tullut, että Dantes on päättänyt päivänsä giljotiinissa, ei kukaan osaa edes kaivata häntä takaisin.
Kahteen osaan jaetun elokuvan ensimmäinen osa keskittyy tuomitsemiseen ja vankilavuosiin, jälkimmäinen puolisko puolestaan kostoon ja hyvitykseen. Puoliskot ovat valitettavasti hyvin eritasoiset. Ensimmäinen osa on rauhallisesti kerrottua draamaa ja elokuva pysyy hyvin ohjaaja Emmett J. Flynnin hallussa. Toinen osa on sen sijaan huomattavasti nopeavauhtisempi ja suoraviivaisempi, minkä seurauksena kokonaisuus latistuu keskinkertaiseksi viihteeksi – aivan kuin tekijöille olisi tullut kiire sitoa tarinan langat yhteen ja saada roistot tilille tekosistaan mahdollisimman nopeasti. Myös toiminta, joka tällaisissa elokuvissa toimii lopullisena kuorrutuksena, jää hämmästyttävän vähäiseksi. Kunnon miekkailukohtauksiakaan ei elokuvassa ole lopulta kuin yksi.
Monte Christon kreivin parhaimmat avut ovat tarinan sijaan tuotantopuolella. Fox ei pihistellyt kuluissa ja näyttävyydessä elokuva pärjääkin mainiosti muille aikalaisilleen. William Darlingin suunnittelemat lavasteet ovat onnistuneita ja niin Ifin linnan kolkot ja kosteat vankityrmät, Pariisin hienoston komeat palatsit kuin Marseillen rantakadun oluttupakin henkivät Dumas’n seikkailun tyyliä. Kuvaajana toiminut Lucien Andriot suoriutuu myös työstään kiitettävästi ja elokuva sisältääkin muutamia varsin tyylikkäitä otoksia.
Elokuvan pääosaa esittävää John Gilbertiä on totuttu pitämään vain Greta Garbon vastanäyttelijänä, mutta vakuuttavasti mies pärjää ilman ruotsalaiskaunotartakin. Gilbert on itse asiassa roolissaan niin vahva, että hän sysää muut näyttelijät täysin syrjään – jopa George Siegmannin kaltainen veteraanikin jää tässä kilvassa toiseksi. Harmittavaa on, ettei ohjaajana toiminut Flynn ole saanut juuri mitään irti tarinan roistoista (Robert McKim, Ralph Cloninger, Albert Prisco), sillä juuri heistä olisi pitänyt olla vastusta Gilbertille. Tuleva M-G-M –tähti Renée Adorée tekee lyhyen esiintymisen Dantesin pettäneen miehen tyttärenä, Erich von Stroheimin elokuvista tuttu Maude George esittää hänen äitiään.
Monte Christon kreivi menestyi erinomaisesti ollen valmistusvuotensa tuottoisin Fox-elokuva. Menestys jatkui viisi vuotta myöhemminkin, kun elokuva tuotiin uusintakierrokselle (tämä ei varmaankaan ollut sattumaa, olihan Gilbertin suosio tuolloin huippulukemissa). Siitä huolimatta elokuva katosi 1930-luvun alussa ja vuosikymmenten ajan siitä ei havaittu jälkeäkään. Tshekin elokuva-arkistosta löytyneen, tiettävästi ainoan olemassa olevan kopion ansiosta John Gilbertin tähdittämä Monte Christon kreivi on kuitenkin onnistuttu palauttamaan miltei kokonaan alkuperäiseen loistoonsa ja myös kotikatsojien saataville. Vaikka kyseessä ei mikään kuolematon mykkäklassikko olekaan, niin antaa se ainakin lisävalaisua Gilbertin uran alkuvaiheista.
Tuotanto: Fox Film Corporation
Ohjaus: Emmett J. Flynn
Käsikirjoitus: Bernard McConville (Alexander Salvinin sovituksesta, jonka perustana ovat sekä Dumas’n romaani että Charles Fechterin näytelmä)
Kuvaus: Lucien Andriot
Lavastus: William Darling
Näyttelijät: John Gilbert (Edmond Dantes/Monte Criston kreivi), Estelle Taylor (Mercedes, Morcerfin kreivitär), Ralph Cloninger (Fernand, Morcerfin kreivi), Gaston Glass (Albert de Morcerf), Robert McKim (De Villefort), William V. Mong (Caderousse), George Siegmann (Luigi Vampa), Albert Prisco (paroni Danglars), Maude George (paronitar Danglars), Renée Adorée (Eugénie Danglars), Virginia Brown Faire (Haidee), Spottiswoode Aitken (apotti Faria), Harry Lonsdale (Edmondin isä)