Tanska oli ajautunut 1920-luvulle tultaessa tilanteeseen, jossa se oli menettänyt elokuvallisen identiteettinsä lähes tyystin. Sen edellisen vuosikymmenen alun maailmanvaltiuden mahtimiehet olivat joko lopettaneet tai hiipuneet kasvottomiksi rutiinisuorittajiksi ja juuri aloittaneesta Carl Theodor Dreyeristä oli nopeasti tullut ”mies ilman maata” (Peter von Bagh), pirstoutuihan suuren tanskalaismestarin ura jo mykkäkaudella kotimaansa lisäksi Norjaan, Ruotsiin, Saksaan sekä Ranskaan. 1920-luvun tanskalaisen elokuvan merkittävimpänä neronleimauksena voikin pitää Lau Lauritzenin vuonna 1921 keksimää Majakkaa ja Perävaunua – ilman heitä maan elokuvallinen vuosikymmen olisi varsin karua luettavaa.
Jotain täytyi kuitenkin yrittää ja tuolloin Tanska suuntasi elokuvatuotantoaan aloittelevan Norjan tavoin katseensa itään, tarkemmin sanoen Ruotsiin, jossa Victor Sjöström ja Mauritz Stiller kahlitsivat kotimaansa kauniin luonnon kerta toisensa jälkeen hienoihin Selma Lagerlöf -filmatisointeihin. Koska Nobel-kirjailija Lagerlöf ei luonnollisestikaan ollut tanskalaisten ja norjalaisten elokuvantekijöiden ulottuvilla, nämä joutuivat etsimään filmausaiheensa kuka mistäkin. Tarinat nousivat harvoin Lagerlöfin rinnalle, mutta yhteistä näille kaikille ei-ruotsalaisille tuotannoille oli se, että niissä hyödynnettiin lähes poikkeuksetta Norjan kuvauksellisia maisemia.
Norjassa kuvattu Taivaan kosto on synkkä melodraama, jonka prologi jo osoittaa, että tarinassa ei juuri hilpeyttä esiinny. Se alkaa kohtauksella, jossa yrmeän ja pahantuulisen kartanonomistaja Thor Brekanæsin vaimo Gunhild päättää paeta kodistaan ja ottaa mukaansa aviottoman poikansa Vasilin. Thor saa heidät kiinni ja kesken aviopuolisoiden riidan nainen alkaa synnyttää toista lastaan. Pian hidasälyiseksi osoittautuvan Aslakin syntymän jälkeen Gunhild hukuttautuu.
Ilo ei ole pinnassa neljännesvuosisataa myöhemminkään, kun lakiopintoja suorittava Vasil palaa kolmen vuoden jälkeen kotiinsa ja huomaa, kuinka isäpuoli Thor on aikeissa naittaa Vasilin mielitietyn Thoran tämän pahimmalle vihamiehelle. Tilanne ajautuu umpikujaan, jonka seurauksena Thor Brekanæs löytyy kuolleena kotinsa lähellä olevalta kivilouhokselta. Syyttävä sormi osoittaa Vasiliin, mutta onko hänellä kuitenkaan todellista syytä murhata isäpuoltaan?
50-vuotiaana vuonna 1938 kuollut A. W. Sandberg oli maansa tunnetuimpia ja menestyneimpiä elokuvantekijöitä, joka muistetaan paitsi kahdesta Klovnen-elokuvasta (1917, 1926) myös 1920-luvun Charles Dickens -filmatisoinneista. Itse olen toistaiseksi nähnyt varsin vähän Sandbergin töitä, mutta ainakin niistä on välittynyt korkea kuvallisen ilmaisun taso ja pyrkimys mahdollisimman näyttävään ja kokonaisvaltaisesti hiottuun lopputulokseen. Taivaan kosto ei näiltä osin poikkea muista Sandbergeista, sen verran vaikuttavan näköisestä elokuvasta on kyse. DFI:n sivustolla oleva korkealaatuinen printti vain korostaa elokuvan tätä puolta, mutta valitettavasti elokuvaa ei ole käännetty englanniksi.
Komea ulkoasu ei pysty peittämään alleen elokuvan heikkouksia. Vaikka näyttelijät pyrkivät tekemään parhaansa ja etenkin hidasälyistä Aslakia esittävä Peter Malberg on mainio roolissaan, ei elokuvassa ole juuri lainkaan särmää eikä tunnetta, joka sitoisi katsojan ja juonenkäänteet toisiinsa. Sille käy siis samoin kuin Harald Schwenzenin Panille (1922), Carl Th. Dreyerin Glomdahlin morsiamelle (1926), Rasmus Breisteinin Mustalais-Annalle (1920) tai Gunnar Sommerfeldtin Markens Grødelle (1921) – ulkoinen näyttävyys voittaa sisällön, eikä se elokuvissa ole oikeastaan koskaan hyvä asia.
”Tanskan filmiteollisuuden tuotteet ovat aina olleet lähellä suomalaisten sydämiä. ’Taivaan kosto’, joka on kuulun A. W. Sandbergin ohjaama, on tanskalaiseksi hyvin voimakas näytelmä. Siinä kuvataan elämää tuntureilla sellaisena kuin se todellisuudessa on: kovana ja karuna. Lopussa kuitenkin onni korvaa kärsimykset ja nuoret saavuttavat kaipaamansa päämäärän. Peter Malmberg mielisairaana miehenä tulkitsee hyvin arkaluonteisen osansa. Ihastuttava Karina Bell naisena, joka viattomuudellaan ja lempeydellään koettaa lieventää elämän vääryyttä, varmistaa hänestä aikaisemmin saamaamme hyvää käsitystä. Filmi on yksinkertainen ja tosi, ja juuri sellaisena arvokas luoma.” Filmiaitta 15/1924
Tuotanto: Nordisk Film Kompagni
Ohjaus: A. W. Sandberg
Käsikirjoitus: Laurids Skands
Kuvaus: Louis Larsen, Chresten Jørgensen
Lavastus: : Carlo Jacobsen
Näyttelijät: Peter Nielsen (Thor Brekanæs), Karen Caspersen (Gunhild, hänen vaimonsa), Karina Bell (Thora, hänen kummityttönsä), Emmanuel Gregers (Vasil Brekanæs), Peter Malberg (Aslak Brekanæs), Charles Wilken (Gudmund), Sigurd Langberg (Swein Gudmundsson, hänen poikansa)
Juliste: Det Danske Filminstitut (DFI)
Kuvakaappaukset ja elokuva: Taivaan kosto
Kosmoraman artikkeli: Kosmorama: Nordic Landscape