VON MORGENS BIS MITTERNACHTS
"Kirottu raha..."
Rahan maailma on sairas, outo ja tunteeton – tai ainakin sellaisena se elokuvissa esitetään. Rahalle omistautuneet henkilöt ovat tunne-elämältään vinksahtaneita, kaikin puolin kelvottomia ja ympäristönsä myrkyttäviä persoonia, jotka ahneudessaan ovat valmiit mihin tahansa. Yhteistä näille kaikille kuvaelmille on se, ettei rahamiehen elämä voi päättyä koskaan onnellisesti.
1920-luvulla ilmestyi ainakin kolme merkittävää rahasta kertovaa elokuvaa. Erich von Stroheimin Ahneus (1925), jossa tuiki tavallisten henkilöiden elämä ajautuu arpajaisvoiton seurauksena raiteiltaan, on edelleenkin arvostettu ja ihailtu teos. Korkeammilla yhteiskuntaportailla kulkeva Marcel L’Herbierin Raha (1928) on aavistuksen raskassoutuinen näkemys rahamaailman pelisäännöistä, eikä se ole koskaan saanut Ahneuden kaltaista ihailua osakseen. Kolmas ”rahaelokuva” on saksalaisen Karl Heinz Martinin ohjaama Von morgens bis mitternachts, pienten piirien ihailema teos, jossa korruptio ja rahanhimo ovat ulottaneet lonkeronsa yhteiskunnan joka luokkaan.
Von morgens bis mitternachts sijoittuu nimettömään kaupunkiin. Sen päähenkilö on pankkivirkailija, joka kavaltaa työnantajaltaan suuren summan rahaa. Hän tarjoaa rahoja niitä tarvitsevalle naiselle, mutta saatuaan tältä pakit, päättää pitää rahat itsellään. Samalla hän huomaa, kuinka tylsää hänen elämänsä oikein onkaan. Hän hylkää perheensä ja säntää uhkapelien maailmaan. Niskaansa hengittävästä virkavallasta välittämättä mies antautuu uusille paheille.
Saksalaisen teatterikirjailija Georg Kaiserin samannimiseen näytelmään perustuva Von morgens bis mitternachts on ulkoasultaan kuin hallusinaatio, jossa kaikki on jännittävällä tavalla outoa ja sekavaa. Ekspressionistisen näytelmän siirtäminen valkokankaalle ei ole käynyt kuitenkaan aivan moitteetta, sillä paikka paikoin kohtaukset ovat kuin suoraan teatterin lavalta, eikä se ole varmastikaan ollut tarkoitus. Tohtori Caligarin kabinetista (1919) tai Raskolnikowista (1923) pitävien on helppo ihastua myös tähän elokuvaan, niin lähellä toisiaan nämä teokset ovat ulkoisilta avuiltaan.
Tarinaltaan Von morgens bis mitternachts on ainakin nykykatsojalle hyvin tavanomainen ja tuttu. Elokuvan hahmot ovat stereotyyppisiä, eikä elokuvan opetuskaan ole niitä omaperäisimpiä: raha ei tuo onnea ja kaikki sen varaan rakennetut ihmissuhteet ovat valhetta. Siitä huolimatta ohjaaja Martin saa teoksensa pysymään mielenkiintoisena loppuun saakka ja juuri loppu onkin kaikessa pessimistisyydessään erinomainen. Juuri kun katsoja ehtii virittäytyä laimeaan kliimaksiin, tapahtuu odottamaton käänne ja koko tarina saa ansaitsemansa päätöksen. Lisäsäväyksen kokonaisuudelle antaa myös se, että valkokankaan tapahtumat olivat valmistumismaassaan Saksassa todennäköisesti hyvinkin todellisia.
Pankkivirkailijaa esittävä Ernst Deutsch oli tehnyt roolin jo teatterin lavalla ja varsin mielipuolisesti mies osastaan suoriutuukin. Yllättävää kyllä, tarkoituksellisen teatraalinen näytteleminen ei tällä kertaa häiritse, vaan sopii ympäristöönsä erinomaisesti. Nuoren italialaisnaisen (Erna Morena) miesystävää esittävä Hans Heinrich von Twardowski näytteli Caligarissa unissakävelijä Cesaren murhaamaa Alania. Suuria tähtiä ei tuotannossa ole, mikä on todennäköisesti elokuvalle ainoastaan eduksi, näin katsoja keskittyy seuraamaan vain ja ainoastaan tapahtumia.
Von morgens bis mitternachts oli menestynyt teatterissa, mutta valkokangasversiolle kävi huonommin. Sitä ei saatu edes kansalliseen levitykseen, vaan muutaman esityksen jälkeen se vedettiin markkinoilta. Ainoa maa, johon elokuva myytiin, oli Japani. Siellä se sai hyvän vastaanoton ja onneksi niin, sillä japanilaisten hallussa oleva nitraattifilmi oli ainoa tiedetty materiaali elokuvasta, kun se restauroitiin esityskuntoon 1950-luvun lopussa. Pitkään tosin luultiin, että elokuva ei sisällä välitekstejä lainkaan, sillä ne puuttuivat japanilaisesta kopiosta tyystin. Myöhemmin Ruotsin elokuva-arkistosta löydettiin elokuvan alkuperäiset tekstit. Viime vuosikymmenten aikana Von morgens bis mitternachts on saapunut hitaasti, mutta varmasti elokuvaharrastajien tietoisuuteen ja tätä nykyä tämä kulttistatusta nauttiva ekspressionistinen houre on hankittavissa myös kotikokoelmiin.
Tuotanto: Ilag-Film
Ohjaus: Karlheinz Martin
Käsikirjoitus: Karlheinz Martin, Herbert Juttke (Georg Kaiserin näytelmästä)
Kuvaus: Carl Hoffmann
Lavastus: Robert Neppach
Musiikki: Yati Durant
Puvustus: Robert Neppach
Näyttelijät: Ernst Deutsch (pankkivirkailija), Erna Morena (nuori nainen), Hans Heinrich von Twardowski (tämän miesystävä), Roma Bahn (tytär / kerjäläinen / Pelastusarmeijan työntekijä / prostituoitu), Adolf Edgar Licho (lihava herra), Frida Richard (isoäiti), Eberhard Wrede (pankinjohtaja)