Mr. Wu

MR. WU

Pekingin mandariini


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Vaikka Metro-Goldwyn-Mayer muistetaankin suuruuden ajoiltaan mitä hienoimmista klassikoista, joissa elokuvamaailman kirkkaimmat tähdet loistivat kilpaa näyttävien lavasteiden rinnalla, sisältyi yhtiön tuotoksiin myös lukuisia keskinkertaisuuksia, jotka ovat vuosikymmenten saatossa painuneet melko täydellisesti unholaan. Tällaiset elokuvat elävät elämäänsä enää elokuvakirjojen marginaalihuomautuksina ja näyttelijöiden filmografioissa ilman, että niihin kiinnittäisi juurikaan huomiota. Esille ne nousevat ainoastaan ohjelmiston täytteenä ja silloinkin ilman suurempaa kohua tai ennakkomainontaa, vain kadotakseen jälleen historian kätköihin. Yksi tällaisista elokuvista on Lon Chaneyn ja Renée Adoréen tähdittämä Mr. Wu.

Kertaalleen jo Englannissa filmattu (1919), viisi vuotta aiemmin valmistuneeseen näytelmään perustuva elokuva sijoittuu aikakausien murroksessa kamppailevaan Kiinaan, jonne läntisen maailman sivistys on ulottamassa lonkeroitaan hyvää vauhtia. Mahtavan ja kunnioitetun mandariinisuvun iäkäs isoisä on epävarma tulevaisuuden suhteen, joten hän lähettää pojanpoikansa Eurooppaan oppimaan suuren maailman tapoja. Lähdön hetkellä hän tähdentää nuorukaiselle perinteiden vaalimisen tärkeyttä.

Vuosien päästä poikasesta on sukeutunut suvun rikas johtaja, herra Wu. Hän menee naimisiin jo lapsena sovitun morsiamensa kanssa, joka kuitenkin kuolee lapsivuoteeseen. Wu kasvattaa tyttärensä kiinalaisiin oppeihin ja lakeihin nojautuen, niinpä tytön tulevaisuudesta on päätetty hyvissä ajoin jopa sulhasta myöten. Suunnitelmiin tulee kuitenkin radikaali muutos tytön rakastuessa englantilaisnuorukaiseen, jolle hän odottaa myös lasta. Tätä Wu ei suostu missään nimessä hyväksymään ja hän osoittaa vihansa nuorille julmalla tavalla.

Mr. Wu                  Mr. Wu

Ulkoasultaan elokuva on yhtiölle ominaiseen tapaan erittäin näyttävä, jopa siinä määrin, että se onnistuu miltei peittämään alleen tarinan heikkoudet. Kiinalaista maailmaa on tuskin koskaan kuvattu studiolavasteissa yhtä pröystäilevän tyylikkäästi ja yltiöromanttisesti kuin mitä tämän elokuvan kohdalla. Postikorttimaisemien luomisessa ei ole dollareita säästelty ja kuvaajana toimineen John Arnoldin tärkeimpänä tehtävänä onkin ollut tallentaa toinen toistaan näyttävämpiä kuvia niin Wun palatsista kuin sitä ympäröivästä puutarhastakin. Satumaisen ja mystisen ulkoasun täydentää Lucia Coulterin näyttävä puvustus.

Kahden maailman – sivistyneen ja suvaitsevaisen lännen sekä vanhoillisen ja perinteitä vaalivan idän – yhteentörmäystä lähestytään nuorten epäsovinnaisen rakkaustarinan kautta. Lähestymistapa ei olisi välttämättä huono, mikäli käsikirjoitus olisi onnistunut ja ohjaaja olisi saanut tarinaan henkeä. Tämän elokuvan kohdalla kumpikaan seikka ei nimittäin toteudu. Suoraviivaisesti etenevä tarina on kauttaaltaan ontto ja hengetön, eivätkä nuorten kohtalot kiinnosta katsojaa missään vaiheessa. Tarina yrittää kyllä luoda koskettavaakin draamaa monin paikoin, mutta William Nighin heikko ja persoonaton ohjaus pitää huolen sen epäonnistumisesta. Mukaan ujutettu, kieltämättä hieman rasistinenkin huumori on vähemmän onnistunutta sekin.

Myös miltei kauttaaltaan heikot roolisuoritukset voi laittaa Nighin ammattitaidottomuuden syyksi. King Vidorin Suuressa paraatissa (1925) läpimurtonsa tehnyt Adorée ei onnistu vakuuttamaan Wun tyttären roolissa kuin ainoastaan ajoittain, sillä heikon maskeerauksen lisäksi myös hänen näyttelemisensä on monin paikoin häiritsevän yliteatraalista - palvelustyttöä esittävä Anna May Wong olisikin ollut todennäköisesti huomattavasti parempi vaihtoehto rooliin. Ralph Forbes kielletyn rakastajan roolissa jää jo hahmonsakin puolesta kasvottomaksi, eikä tilannetta paranna yhtään Forbesin ilmeetön näytteleminen. Sivuroolit unohdetaan täysin taka-alalle, ainoastaan englantilaisperheen äitiä esittävä Louise Dresser saa edes hieman esilläoloaikaa.

Sen sijaan Lon Chaneyn ystävät voivat olla mielissään, sillä hän ei petä tälläkään kertaa. Chaney suoriutuu vaativasta kaksoisroolista kunnialla ja on varsinkin kostonjanoisena Wuna suorastaan erinomainen. Kiehtovaa onkin pohtia, millaisena elokuvamaailma hänet nykyään muistaisi, mikäli tähti olisi valinnut elokuvansa hieman tarkemmin. Nyt hänen lukuisten laadukkaiden roolisuoritustensa loistoa himmentävät muilta osin heikot elokuvat, jotka eivät herätä kiinnostusta kuin ahkerimmissa Chaney-fanaatikoissa.

Suurten tähtien esittämät traagiset rakkaustarinat ovat aina olleet varma tae lippukassoilla ja niinpä tämäkin keskinkertaisuus menestyi melko mukavasti. Nykykatsojalle elokuva ei tarjoa juuri mitään, ainoastaan annoksen elokuvan historiaa.

MR. WU, 1927 Yhdysvallat

Tuotanto: Metro-Goldwyn-Mayer Ohjaus: William Nigh Käsikirjoitus: Lorna Moon (Henry Maurice Vernonin ja Harold Owenin näytelmästä) Kuvaus: John Arnold Lavastus: Cedric Gibbons, Richard Day Leikkaus: Ben Lewis Puvustus: Lucia Coulter Välitekstit: Lotta Woods
Näyttelijät: Lon Chaney (hra Wu/isoisä), Louise Dresser (nti Gregory), Renée Adorée (Wu Nang Ping), Holmes Herbert (hra Gregory), Ralph Forbes (Basil Gregory), Gertrude Olmstead (Hilda Gregory), Anna May Wong (Loo Song), Sonny Loy (Wu lapsena)



© 12.11.2005 Kari Glödstaf