LA QUENA DE LA MUERTE
Missä tahansa suurkaupungissa ihminen asuukin, hänen alkaa jossain vaiheessa tehdä mieli luonnon keskelle, kauas kaupungin saasteista ja kiireistä. Niin myös argentiinalaisessa, Nelo Cosimin ohjaamassa draamassa La quena de la muerte, jossa kaupungissa asuvien rakastavaisten Raúlin (Florentino Delbene) ja Azucenan (Chita Foras) maaseutuvierailu muuttuu varsin nopeasti kateuden ja mustasukkaisuuden värittämäksi matkaksi. Hauskanpito muuttuu ennen pitkää traagiseksi, sillä toinen heistä menee liian pitkälle tekemisissään.
Olen monesti aikaisemminkin mieltänyt elokuvaharrastukseni aarteenetsimiseksi, jossa milloin tahansa käteen voi osua todellinen löytö. Tällaisia ovat argentiinalaiset mykkäelokuvat, jotka julkaistiin takavuosina ensin DVD:llä ja sittemmin painoksen loputtua Cinema Argentinon sivuilla, jossa tämäkin elokuva on katsottavissa – tosin ilman englanninkielistä tekstitystä. Tarina on kuitenkin sen verran perinteinen, että sen perässä pysyy helposti, taustatietoa elokuvasta on sen sijaan saatavilla erittäin vähän.
Katsottavissa oleva kopio on huonolaatuinen ja värisävytykseltään sen verran tumma, ettei kaikista kuvissa olevista yksityiskohdista tahdo saada oikein selvää. Siitä huolimatta La quena de la muerte hurmaa ensisijaisesti kuvillaan. Antonio Preto kuvaa maaseutua ja sen ihmisiä karuina ja koruttomina, eikä yritäkään etsiä niistä ylimääräistä, olematonta romantiikkaa. Lammaspaimenten elämä on juuri niin niukkaa ja arkista kuin sen voi kuvitella olevankin, mutta silti elokuva osoittaa, ettei heiltä puutu mitään. Kunnioitus, lähimmäisenrakkaus ja yhteys luontoon ovat toista kuin kaupunkilaisilla, joita kuvatessaan tekijöiden tyyli muuttuu toisenlaiseksi. Aitous katoaa, ulkokultaisuus ja sielullinen kylmyys astuvat etusijalle.
Rotujen välisen romantiikan kuvaaminen on ollut 1920-luvun Argentiinassa aivan yhtä arka puheenaihe kuin muuallakin, joten siltä osin La quena de la muerte on ollut todella rohkea – näyttäähän se esimerkiksi kuinka varakas valkoihoinen nainen pyytää köyhän intiaanipaimenen makuuhuoneeseensa ja pyrkii viettelemään tämän. Tällaisesta ennakkoluulottomuudesta huolimatta olisin kaivannut hahmoihin lisää särmää ja juoneen mutkia, nyt elokuva etenee puoliväliin asti niin vauhdikkaasti, ettei hahmoista saa oikein otetta. Ensimmäinen sähköinen kohtaus koetaan vasta siinä vaiheessa, kun Raúl kimpaantuu rakastetulleen ja alkaa ruoskia tämän seurassa olevaa paimenta.
La quena de la muerte on kaikin puolin mielenkiintoinen teos, ovathan argentiinalaiset mykkäelokuvat olleet aivan liian kauan harrastajien ulottumattomissa. Toivottavasti muidenkin maiden elokuva-arkistot lähtevät Cinema Argentinon tielle ja julkaisevat maansa tuotantoa tällä tavalla, mikäli muita levitysmahdollisuuksia ei ole tarjolla.
Tuotanto: S. A. C. H. A. Manzanera
Ohjaus: Nelo Cosimi
Käsikirjoitus: Nelo Cosimi
Kuvaus: Antonio Prieto
Näyttelijät: Florentino Delbene (Raúl), Chita Foras (Azucena), Leonor Alvear (Cardo Azul), Nelo Cosimi (lammaspaimen)