Salaperäinen Egypti hautaholveineen, muumioineen ja kirouksineen oli kovassa huudossa viime vuosisadan alkupuoliskolla. Tunnetuimmat aihepiiriä esittelevät elokuvat ovat varmastikin Universalin muumiokauhistelut, joita yhtiö valmisti kaikkiaan viisi kappaletta vuosina 1932-1944. Universalin elokuvasarja on osoittautunut sen verran suosituksi, että aiheen harvoja aikaisempia elokuvia tuskin edes muistetaan. Niinpä Ernst Lubitschinkin vuonna 1918 ohjaama Die Augen der Mumie Ma on saanut pölyttyä hautakammiossaan vuosikymmeniä ilman sen suurempaa yleisönsuosiota.
Lubitschin elokuvalla ei tosin ole paljoakaan tekemistä itse muumion kanssa, vaikka muinaisen kuningatar Man haudalla vieraillaankin. Kyseessä on ennemminkin dramaattinen rakkaustarina, jossa nuori maalari Albert Wendland (Harry Liedtke) pelastaa nuoren egyptiläiskaunottaren (Pola Negri) pahan Radun (Emil Jannings) kynsistä. Albert rakastuu naiseen ja he matkaavat yhdessä Eurooppaan. Radu lähtee heidän peräänsä ja vannoo kostoa.
Eksoottiset aiheet olivat tuohon aikaan varsin suosittuja, eikä tuotantoyhtiö halunnut säästellä kuluissa näyttävän lopputuloksen aikaansaamiseksi. 1910-luvun standardein näyttävästi lavastettu, uskottavasti puvustettu ja kolmella nimekkäällä näyttelijällä ladattu Mumie Ma onkin näiltä osin varsin vaikuttavaa katsottavaa, olkoonkin, ettei katsojille esitellä edes yhtä ainoaa pyramidia. Komean ulkoasun lisäksi elokuvalla ei juuri muuta annettavaa olekaan, vaan Mumie Ma näyttäytyy jälkipolville yhtenä Lubitschin harvoista mahalaskuista.
Ihmisten tirkistelynhalusta ja eksoottisten henkilöiden näytteille asettamisesta olisi saanut varmasti irti enemmän kuin nyt. Verkkaisesti etenevässä tarinassa ei ole sen enempää henkeä kuin katsojaa kiinnostavia juonenkäänteitäkään. Myöskään jännitystä saati intohimoa ei ole minkään vertaa. Kyseessä tuntuu olleen ohjaajalleen pelkkä välityö, sillä Lubitschin ohjaus on kaikin puolin laiskaa, eikä edes dramaattiseen loppuhuipentumaan ole saatu asiaankuuluvaa jännitettä. Itse loppu on kyllä yllättävä, mutta se on kovin laiha lohtu tässä muuten vetelässä elokuvavanhuksessa.
Pola Negri, Emil Jannings ja Harry Liedtke ovat useimmille katsojille laadun tae ja miltei poikkeuksetta he tekevätkin elokuvasta kuin elokuvasta katsomisen arvoisen kokemuksen. Ei kuitenkaan tällä kertaa, sillä kukaan heistä ei saa eloa hahmoonsa. Negrin ilmeet ja eleet kertovat selvästi, että Theda Baran Kleopatraa (1917) on katsottu useampaan otteeseen roolihahmoa luonnosteltaessa, kun taas Janningsin repertuaariin ei kuulu muuta kuin murhanhimoista mulkoilua sinne tänne. Liedtke tuntuu puolestaan kävelevän roolinsa läpi, ilman että edes vaivautuisi miettimään, mitä on tekemässä.
Tuotanto: Projektions-AG Union (PAGU)
Ohjaus: Ernst Lubitsch
Käsikirjoitus: Hanns Kräly, Emil Rameau
Kuvaus: Alfred Hansen
Lavastus: Kurt Richter
Näyttelijät: Pola Negri (egyptiläiskaunotar), Emil Jannings (Radu), Harry Liedtke (Albert Wendland), Max Laurence (prinssi Hohenfels), Margarete Kupfer