KOLME MUSKETTISOLTTUA
Jokaiselle nuorukaiselle koittaa joskus se päivä, jolloin rakas lapsuudenkoti on hylättävä ja astuttava rohkeasti aikuisten avaraan maailmaan. Näin käy myös gascognelaisen nuorukaisen, Knockoutin kohdalla. Iäkkään isänsä kannustamana hän lähtee etsimään onneaan Pariisista, jossa hän tutustuu paitsi kuningas Ludvig XIII:n verenhimoisiin muskettisotureihin ja sekaantuu hovia ravisuttavan lemmenjuonittelun ratkaisemiseen, tapaa myös ihastuttavan neitosen ja rakastuu. Pariisissa Dart-In-Againiksi nimetystä nuoresta miehestä tulee urotekojensa ansiosta osa kuninkaan muskettisotureiden joukkoa.
Alexandre Dumas’n seikkailuromaani on filmattu lukuisia kertoja, tuoreimman päivityksen ollessa juuri parhaillaan elokuvateattereissa. Suurin osa versioista on puhdasverisiä toimintaseikkailuja, mutta onpa mukana niin animaatiota, komediaa kuin aikuisviihdettäkin. Mykkäkauden kuuluisin ja menestynein filmatisointi on Douglas Fairbanksin tuottama ja tähdittämä versio vuodelta 1921, mutta huomattavasti parempi ja ytimekkäämpi on ranskalaisen mestarikoomikko Max Linderin parodia seuraavalta vuodelta. Valitettavasti suuri yleisö ja kriitikot olivat toista mieltä, sillä Linderin toinen Yhdysvaltojen valloitusmatka (ensimmäisen hän teki vuonna 1917) loppui tämän elokuvan myötä ja masentunut tähti palasi kotimaahansa Ranskaan, jossa hän teki kolme vuotta myöhemmin itsemurhan.
Linderin ohjaama ja käsikirjoittama Kolme muskettisolttua on kekseliäs, vauhdikas ja mutkat suoriksi oikova näkemys klassisesta tarinasta. Se hupailee ensisijaisesti ja selkeimmin juuri Fairbanksille, mutta muutama vitsi on suunnattu myös Mary Pickfordin suuntaan – kohtaus, jossa aasi kieltäytyy tottelemasta nuorukaisen käskyjä, on kuin suoraan Pickfordin elokuvasta Takatietä onneen (1921). Linder tekee parodiansa ihailtavalla tyylitietoisuudella ja ainakin itse pidän hänen näkemystään huomattavasti hauskempina kuin vaikkapa Will Rogersin yrityksiä. Viittaukset elokuvan tekoaikaan ovat onnistuneita ja yllätyksellisiä, Pariisi puolestaan juuri niin keinotekoisen näköinen kuin on tarpeen. Fairbanks ihastui Linderin elokuvaan siinä määrin, että lähetti tälle kiitossähkeen hyvästä työstä.
Kolme muskettisolttua on kestänyt elokuvana aikaa hyvin, mutta muutama kauneusvirhe siitäkin löytyy. Elokuvan keskivaiheella käytävä miekkailuottelu on liian pitkä, eikä sellaiseen olisi ollut mielestäni tunnin mittaisessa elokuvassa varaa. Toinen huomauttamisen arvoinen asia on se, ettei Dart-In-Againin lisäksi muita hahmoja nosteta riittävästi esille – edes aina yhtä kierosta Rich-Lousta (=Richelieu) ei saada kunnon tehoja irti. Elokuva olisi siis kaivannut yhden kelan verran pituutta toimiakseen parhaalla mahdollisella tavalla.
Kolme muskettisolttua on kärsinyt vuosikymmenten aikana sen verran kolhuja, ettei sen alkuperäistä amerikkalaista versiota ole enää olemassakaan. Nykyisen restauroinnin pohjana on käytetty Hollannin elokuva-arkiston hallussa ollutta printtiä, jota on täydennetty Saksasta saadulla materiaalilla ja saksalaisilla väliteksteillä. Lyhennetyn version kesto on muutaman minuutin alkuperäistä lyhyempi, mutta en usko sen vaikuttavan katselunautintoon ratkaisevasti.
Tuotanto: Max Linder Productions
Ohjaus: Max Linder
Käsikirjoitus: Max Linder (Alexandre Dumas’n romaanista)
Kuvaus: Harry Vallejo, Max Dupont
Välitekstit: Tom Miranda
Näyttelijät: Max Linder (Dart-In-Again), Bull Montana (Rich-Loun herttua), Al Cooke (kuningas Ludvig XIII), Catherine Rankin (kuningatar), Jobyna Ralston (Connie), Jack Richardson (Walrus), Charles Mezzetti (Octopus), Clarence Wertz (Porpoise)