MYRSKYN UHRI
Joidenkin mielestä olen saattanut jo liiaksi jauhaa ulkomaisten elokuva-arkistojen anteliaisuutta näin korona-aikana, mutta itse olen sitä mieltä, ettei tällaisia kulttuuritekoja sovi jättää mainostamatta. Tällä kertaa tarjoajana on harvinaisuuksiaan säännöllisesti nettiin laittava Cinémathèque française, joka tarjoaa sivustollaan René Clairin melodraaman Myrskyn uhri. Ranskankielisessä elokuvassa ei ole käännöstä, mutta koen näissä tapauksissa moisesta valittamisen turhaksi, sillä missä muualla pystyisi Clairin elokuvaa katsomaan restauroituna, laillisesti ja vieläpä ilmaiseksi?
Myrskyn uhri kertoo lentäjäsankari Pierrestä (Charles Vanel), joka lähtee suorittamaan lentoa halki Euroopan, mutta joka ukkosmyrskyyn ajautumisen seurauksena päätyy Slovakian maaseudulle. Koneensa maahansyöksyssä loukkaantunut Pierre viedään hoitoon syrjäiseen linnaan, jota asuttaa kaunis kreivitär Elisabeth (Lillian Hall-Davis) ja tämän lanko Georges (Jean Murat). Pierren ja Elisabethin välit muuttuvat kuntoutumisjakson aikana odotettua läheisemmiksi, mutta linnassa on vielä eräs henkilö, joka pyrkii muuttamaan asioiden kulkua.
Kekseliäistä ja kokeellisista elokuvista muistettu Clair oli saanut idean Myrskyn uhriin tavattuaan Albatros-tuotantoyhtiön johtajan Alexandr Kamenkan. Clairilla oli takanaan liuta vaatimattomasti menestyneitä elokuvia ja hän ajatteli ajan hengen mukaisella melodraamalla nostaa osakkeitaan sekä elokuvatuottajien että katsojien silmissä. Näin kävikin, mutta loppujen lopuksi ohjaaja itse ei ollut kovinkaan tyytyväinen tuotantoonsa ja hänen kerrotaan etenkin vanhemmalla iällä vähätelleen Myrskyn uhria hyvinkin painokkain sanavalinnoin.
Clairin vähättelyyn on syynsä, sillä Myrskyn uhrit on melko vähäpätöinen elokuva, jonka suurin arvo on sen tekijäryhmässä eikä itse tarinassa. Syrjäisen linnan asukkaiden tyynen ulkokuoren alla kytevää tukahdutettua intohimoa ja seksuaalista jännitettä kuvataan kyllä vakuuttavasti – kohtaus, jossa Pierre hyväilee huulillaan Elisabethin tuhkakuppiin jättämän savukkeen filtteriä on yllättävä ja rohkea – mutta muilta osin juonenkäänteet ja henkilöiden väliset suhteet jäävät vaisuiksi. Mieshahmot ovat kaikessa jäyhyydessään yksiulotteisia ja mielenkiinnottomia, mutta onneksi naisissa on sentään särmää.
Myrskyn uhrin naispääosaa esittävä Hall-Davis muistettaneen parhaiten Alfred Hitchcockin kanssa tekemistään elokuvista Kehä (1927) ja Farmarin naimakauppa (1928). Itsemurhan vuonna 1933 tehneen englantilaisnäyttelijättären kummatkaan Hitchcock-roolit eivät vedä vertoja Myrskyn uhrien kreivittärelle, jossa on tyylikästä hienovaraista seksuaalisuutta sekä eleganttia pidättyneisyyttä samassa paketissa. Venäjällä syntynyt Sandra Milonoff on puolestaan hänen vastakohtansa ja tuo näin ollen erinomaista kontrastia tarinan muihin hahmoihin. En tosin olisi pistänyt pahaksi, jos Milonoffin esittämällä Helenellä olisi ollut isompikin rooli, koska siten hänen hahmonsa olisi päässyt sekoittamaan ihmissuhdepakkaa vieläkin tehokkaammin.
Myrskyn uhri ei ole lähellekään parasta Clairia, mutta siitä huolimatta kyseessä on arvokas elokuva, jonka ansiosta pääsemme näkemään menestyneen ranskalaisohjaajan uran aiemmin tuntematonta osa-aluetta. Virallista julkaisua tästä tuskin on tulossa, joten siksi kehotankin jokaista aiheesta kiinnostunutta klikkaamaan Cinémathèque françaisen sivuja, elokuvan esitysajan kestosta ei ole nimittäin mitään tietoa.
Tuotanto: Films Albatros
Ohjaus: René Clair
Käsikirjoitus: René Clair (Armand Mercierin romaanista)
Kuvaus: Henri Gondois, Nicolas Roudahoff (lentojaksot: Robert Batton)
Lavastus: Constantin Bruni, Lazare Meerson
Näyttelijät: Sandra Milovanoff (Helene), Lillian Hall-Davis (Elisabeth), Charles Vanel (Pierre Vignal), Jean Murat (Georges), Jim Gérald (tri Massaski)