JOS IHMISET TIETÄISIVÄT
Tammikuun arvostelutauon aikana maailmalta kuului suru-uutinen elokuvahistorioitsija David J. Skalin (1952–2024) äkillisestä poismenosta. Auto-onnettomuudessa menehtynyt Skal oli kauhuelokuvan suurtietäjä ja itselleni tärkeä henkilö nimenomaan 1920–1940-luvuilla valmistuneiden kauhuelokuvien kautta. Erityisen rakkaita hänelle tuntuivat olleen Hollywoodin hirviöelokuvat, mutta kyllä hän äänensä antoi myös 1920-luvun mykkäkauhisteluille ja etenkin Tod Browningin teoksille. David J. Skalin kunniaksi aloitamme tämän vuoden Browningin tuntemattomaksi jääneellä rikoselokuvalla Jos ihmiset tietäisivät.
Elokuva alkaa pienestä unkarilaiskylästä, jossa ”Poppa” Zazarack (Mitchell Lewis) pyörittää kahden avustajansa kanssa vaatimatonta sirkusesitystä. Siinä hänen tyttärensä Zara (Aileen Pringle) esittää mystikkoa ja tämän ihailija, veitsenheittäjä Anton (Robert Ober) auttaa kaikessa missä vain voi. Tilanne muuttuu, kun salaperäinen amerikkalaismies Michael Nash (Conway Tearle) saapuu paikalle ja ehdottaa kolmikolle siirtymistä New Yorkiin, jossa mystiikan avulla voisi päästä isompiin rahoihin käsiksi.
Browningin omaan tarinaan perustuva elokuva valmistui pian menestyksekkään Kolme paholaista -teoksen jälkeen. Siinäkin omalaatuinen rikollisryhmä punoi juoniaan, joten peruselementeiltään kyseessä on hyvin samanlainen teos. Tällä kertaa hahmot eivät ole yhtä erikoisia, eikä Browningilla ole myöskään tukenaan Lon Chaneya, joten jälleen huomaan pohtivani, kumpi heistä tarvitsi toista enemmän? Mitchell Lewisista tai Conway Tearlesta ei ollut tällaisen elokuvan kannattelijaksi, vaikka ensin mainittu konseptiin sopiikin. Chaneylla olisi vain ollut huomattavasti enemmän annettavaa etenkin Tearlen osaan, joka jää nyt hyvin tavanomaiseksi huijarihahmoksi.
Jos ihmiset tietäisivät on juonensa puolesta keskinkertainen, mutta ulkoasultaan mitä tyylikkäintä katsottavaa. Alun kylämiljöö sirkustaiteilijoineen ennakoi paitsi Kädetöntä Alfonsoa (1927), myös Universalin 1930-luvun alun hirviöelokuvia ja Browningin itsensä ohjaamaa Freaksia (1932). New Yorkiin sijoittuvissa spiritismijaksoissa käytetyt tehosteet ovat vaikuttavia nekin ja koko komeus on silattu tyylikkäillä puvuilla ja muilla asuilla. Siksi onkin harmillista, ettei elokuva hyödynnä mahdollisuuksiaan kuin osittain. Tämäkin tosin on riittävä peruste elokuvan katsomiseen, ovathan Browningin teokset jo lähtökohtaisesti kiinnostavampia kuin useimmat Hollywoodin tuon ajan tuotannot.
Jos ihmiset tietäisivät sai kriitikoilta melko hyvät arvostelut, mutta Kolmen paholaisen kaltaiseksi kassamenestykseksi siitä ei ollut, voittojen jäädessä vain neljäsosaan edeltäjästään – ehkäpä tämä innosti M-G-M:ää saattamaan Browning ja Chaney mitä pikimmin uudelleen yhteen? Oliko huono menestys myös syy siihen, ettei elokuvaa ole ollut keräilijöiden saatavilla ennen Criterionin viime syksyn julkaisua? Mene ja tiedä, nyt kaikilla on kuitenkin mahdollisuus tämän harvinaisuuden näkemiseen, eikä tätä mahdollisuutta kannata sivuuttaa.
Tuotanto: Metro-Goldwyn-Mayer
Ohjaus: Tod Browning
Käsikirjoitus: Waldemar Young (Tod Browningin tarinasta)
Kuvaus: Ira Morgan
Lavastus: Cedric Gibbons, Hervey Libbert
Puvustus: Erté, André-ani
Näyttelijät: Aileen Pringle (Zara), Conway Tearle (Michael Nash), Mitchell Lewis (“Poppa” Zazarack), Robert Ober (Anton), Stanton Heck (Carlo), David Torrence (Bradshaw), Gladys Hulette (Doris Merrick), De Witt Jennings (etsivä)
Kesto: 74 min.
Ensi-ilta: 30.8.1925 / 6.12.1926