RMS Titanicin uppoaminen neitsytmatkallaan on todennäköisesti viime vuosisadan onnettomuuksista tunnetuin, onhan loistoristeilijän viimeisiä hetkiä käsitelty lukuisissa elokuvissa, näytelmissä, kirjoissa ja lauluissa. Paitsi että Titanicin tarinasta on tullut jonkinlainen ihmiskunnan turhamaisuuden ja liiallisen optimismin vertauskuva, on se myös asia, jossa faktat ja fiktio ovat sekoittuneet toisiinsa niin tiukasti, että on melkeinpä mahdotonta kertoa tarkasti, mitä kukin teki haaksirikon jälkeisinä tunteita. Tämä on nähtävissä jo kesällä 1912 valmistuneessa saksalaistuotannossa Titanic’in perikato, jonka väitetään pohjautuvan tarkkoihin silminnäkijäraportteihin. Titanic’in perikato esitettiin varsin tuoreeltaan myös meillä Suomessa, näytöksiä on ollut helsinkiläisessä Lyyrassa jo saman vuoden syyskuussa.
Titanic’in perikato on ainakin toistaiseksi vanhin olemassa oleva loistoristeilijästä kertova elokuva. Amerikkalaisen näyttelijättären Dorothy Gibsonin tähdittämä Saved from the Titanic valmistui ainoastaan kuukausi onnettomuuden jälkeen, mutta valitettavasti se on tänä päivänä merkitty kadonneiden elokuvien turhauttavan pitkään luetteloon. Erityisen harmilliseksi tämän tekee se, että Dorothy Gibson oli itse mukana kohtalokkaalla neitsytmatkalla, joten olettaa sopii, että elokuvaan olisi tarttunut jotain erikoista Gibsonin taholta. Huhuja Saved from the Titanicin löytymisestä ja työn alla olevasta restauroinnista on ollut lähiaikoina erityisen paljon liikkeellä, mutta niihin kannattaa suhtautua varauksella.
Berliiniläisen Continental Kunstfilm GmbH:n tuottama Titanic’in haaksirikko oli kunnianhimoinen tuotanto. Studioon rakennetut hytit, Café Parisienne, komentosilta ja kattilahuone yhdistettynä Hampurin satamassa otettuihin ulkokuviin ja varsin tyylikkään näköisesti toteutettuun laivan pienoismalliin edustivat aikakautensa parhaimmistoa. Itse jäin kaipaamaan ainoastaan kuuluisaa portaikkoa, joka tällä kertaa loistaa kuitenkin poissaolollaan. Sinne tänne ripotellut aidot historialliset henkilöt – joita ei kuitenkaan esitellä nimillä – ihastuttivat katsojia entisestään. Dramaattinen, kolmeen osaan jaettu tarina oli vielä selvästi ihmisten mielessä, joten Titanic’in perikadon huikea aikalaismenestys oli taattu jo ennen elokuvan valmistumista.
Käsikirjoituksesta on vastannut ohjaajanakin toiminut Mime Misu, joka osoittautuu elokuvan heikoimmaksi lenkiksi. Misun tarkoituksena tuntuu olleen tapahtumien esittäminen dokumentaarisesti ilman muista filmatisoinneista tuttuja taustatarinoita. Ratkaisu on erikoinen, mutta jättää kosolti toivomisen varaa, koska Misu ei yritäkään syventää elokuvan henkilöitä. Tämän vuoksi kokonaisuus jää väkisin hengettömäksi ja niin Titanic’in perikato häviää mielestä samalla hetkellä, kun loistoristeilijän perä katoaa vedenpinnan alle.
Titanic’in perikatoa kannattaakin peilata aikakautensa ihanteita kuvaavana teoksena. Erityisen korkealle jalustalle nostetaan kapteeni Edward Smith, josta tehdään suuri sankari ja kunniansa puolesta uhrautuva merenkävijä. Uskon, että ratkaisu on ollut tietoinen nimenomaan kapteenin mainetta ja kunniaa silmällä pitäen, sillä James Cameronin elokuvan esittämä, vaaran paikassa pahasti jähmettyvä Smith olisi ollut haaksirikon aikaan varsin mustamaalaava näkemys. Olisin mielelläni nähnyt kuinka Misu olisi kuvannut kokonaan pois jätetyn Bruce Ismayn hahmon, jonka pakeneminen uppoavalta laivalta tuomittiin heti tuoreeltaan.
Pitkään näytti siltä, että Titanic’in perikato olisi kadonnut elokuvakartalta lopullisesti, kunnes sen ainoa olemassa oleva kopio löytyi vuonna 1998 erään saksalaisen elokuvakeräilijän kokoelmista. Tänä päivänä Titanic’in perikato on katsottavissa Youtubesta, joten jokaisella on mahdollisuus tarkastaa, mistä tässä vanhimmassa säilyneessä Titanic-elokuvassa on oikein kyse. Sellaiset Titanic-fanit, jotka pystyvät antamaan anteeksi elokuvassa esiintyvät lukuisat historialliset epäkohdat, saavat elokuvasta eniten irti, kun taas aikakauden filmeihin tottumattomalle Titanic’in perikato näyttäytynee ainoastaan ajan hampaan pahoin kalvamana ja paikoin tolkuttoman hupaisana elokuvana.
Tuotanto: Continental Kunstfilm GmbH
Ohjaus: Mime Misu
Käsikirjoitus: Mime Misu
Kuvaus: Willy Hameister, Emil Schünemann, Viktor Zimmermann
Lavastus: Siegfried Wroblewsky
Näyttelijät: Waldemar Hecker, Mime Misu, Otto Rippert, Ernst Rückert