NAINEN PARIISISTA

Nainen Pariisissa


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Kahdeksan vuoden ja seitsemänkymmenen elokuvan jälkeen Charles Chaplin oli viimein vapaa tekemään mitä itse halusi. Sopimus First Nationalin kanssa oli täytetty, joten hänellä oli nyt mahdollisuus toteuttaa elokuva, jollaista hän oli suunnitellut jo usean vuoden ajan. Tuloksena oli Nainen Pariisista, Chaplinin "vakavin" ja valitettavasti tuntemattomin elokuva ja ainoa, jossa hän ei itse näyttele – lyhyttä vilahdusta lukuun ottamatta.

Chaplinin kerrotaan saaneen lopullisen idean elokuvaansa varten kuunneltuaan uusimman tuttavuutensa, Peggy Joyce Hopkinsin, elämäntarinaa. Elokuvaurasta haaveileva Hopkins oli varsinainen syöjätär, jonka tilillä oli jo viisi miljonääriavioliittoa ennen saapumistaan Hollywoodiin 1922. Chaplinista oli tarkoitus tulla aviomies numero kuusi, mutta tämän suhtauduttua viileästi moisiin ajatuksiin, löysi Hopkins itsensä pian Irving Thalbergin käsivarsilta. Chaplinia tämä ei harmittanut, olihan hän saanut sivumennen runsaasti materiaalia elokuvaansa varten.

A Woman of Paris                  A Woman of Paris

Elokuva alkaa pienestä ranskalaisesta kylästä, jossa Marie St. Clair (Edna Purviance) ja Jean Millet (Carl Miller) suunnittelevat karkaavansa Pariisiin, mennäkseen siellä naimisiin. Juuri ennen lähtöä Jeanin isä kuolee ja Marie matkustaa Pariisiin yksin. Vuosi vierähtää. Mariesta on tullut rikkaan pariisilaisen naistenmiehen, Pierre Revelin (Adolphe Menjou), rakastajatar. Elämä hymyilee Marielle siihen saakka, kunnes hän sattumoisin törmää Jeaniin, joka on muuttanut kaupunkiin äitinsä (Lydia Knott) kanssa. Vanhat tunteet eivät ole kuolleet ja pian Marie huomaa joutuvansa valitsemaan avioliiton ja ylellisyyden väliltä.

Mykän elokuvan varhaiset draamat tuntuvat nykypäivänä useasti hyvin vanhanaikaisilta. Yksiulotteiset roolihahmot, ylidramaattisuus sekä teatraalinen näytteleminen saavat nykykatsojan pikemminkin tuntemaan olonsa vaivautuneeksi, kuin onnistuvat herättämään mielenkiinnon aikakauden elokuvia kohtaan. Tässä suhteessa Nainen Pariisista muodostaa iloisen poikkeuksen sillä Chaplin, aivan kuten Erich von Stroheim tahollaan, ymmärsi hylätä moiset lajityypin elokuvissa velloneet latteudet. Vanhanaikainen näyttelijätyöskentely sai väistyä hillityn, mutta silti ilmavan ilmaisun tieltä. Perinteiset hyvä / paha –roolihahmot saivat lisää syvyyttä ja humaanisuutta ja lopputuloksen kruunasi tyylikäs lopetus, joka eroaa aikalaisistaan huomattavasti. Nainen Pariisista onkin kestänyt aikaa huomattavasti paremmin kuin monet muut aikakautensa tuotokset ja on vielä nykystandardienkin mukaan moderni ja viihdyttävä elokuva.

A Woman of Paris                  A Woman of Paris

Chaplin räätälöi Marien roolin entiselle luottonäyttelijättärelleen ja nuoruudenrakastetulleen Edna Purviancelle. Roolin oli tarkoitus nostaa Ednan hiipuva elokuvaura uuteen nousuun, mutta toisin kävi. Vaikka Edna onkin roolissaan ensiluokkainen ja vakuuttava, ei yleisö hyväksynyt varauksettomasti suositun komediennen suunnanmuutosta, vaan hänen uransa kääntyi yhä jyrkempään laskuun. Sen sijaan Pierreä näyttelevälle Adolphe Menjoulle Nainen Pariisista osoittautui läpimurroksi. Douglas Fairbanksin Kolme muskettisoturia (1921) sekä Rudolph Valentinon Sheikki (1922) –elokuvissa esiintynyt Menjou on roolissaan ilmiömäisen tyylikäs ja hienostunut, kuin pariisilaisen playboyn perikuva. Myös Carl Miller sekä Lydia Knott onnistuvat tahoillaan hyvin, vaikka Chaplin itse olikin sitä mieltä, että Knott ylinäytteli roolinsa.

Nainen Pariisista sai lehdistön ja kriitikoiden vankkumattoman ihailun osakseen. Elokuvaa ylistettiin parhaimmaksi Hollywoodissa koskaan tehdyksi draamaksi ja tällaisen ylistyksen jälkeen näytti siltä, että se osoittautuisi Chaplinin suurimmaksi ja menestyneimmäksi siihen mennessä tehdyistä elokuvista. Toisin kuitenkin kävi. Muutaman viikon jälkeen yleisömäärät putosivat romahdusmaisesti, sillä katsojat eivät halunneet nähdä suosikkinsa elokuvaa, jossa tämä ei itse näytellyt. Elokuvasta tuli Chaplinin uran pahin taloudellinen takaisku ja heti kun oli mahdollista, hän veti elokuvansa levityksestä. Yli viidenkymmenen vuoden ajan Nainen Pariisista pysyi elokuvamaailmalta piilossa ja vasta vuonna 1976 Chaplin palautti elokuvan julkisuuteen, kunhan hän oli ensin leikannut sen uudelleen ja säveltänyt siihen uuden musiikin.

A WOMAN OF PARIS, 1923 Yhdysvallat

Tuotanto: Charles Chaplin - United Artistsille Ohjaus: Charles Chaplin Käsikirjoitus: Charles Chaplin Kuvaus: Roland Totheroh, Jack Wilson Lavastus: Arthur Stibolt Leikkaus: Monta Bell, Charles Chaplin Musiikki: Charles Chaplin (sävellys vuodelta 1976)
Näyttelijät: Edna Purviance (Marie St. Clair), Carl Miller (Jean Millet), Adolphe Menjou (Pierre Revel), Lydia Knott (Jeanin äiti), Charles French (Jeanin isä), Clarence Geldert (Marien isä), Betty Morrissey (Fifi), Malvina Polo (Paulette), Henry Bergman (päätarjoilija)



© 28.11.2005 Kari Glödstaf