NIEBELUNGEN LAULU
(Siegfried + Kriemhildin kosto)
Saatuaan valmiiksi suurelokuvan demonisesta mestarivaras Mabusesta, tarttui saksalaisen elokuvan suurten ohjaajien joukkoon nopeasti noussut Fritz Lang vieläkin haastavampaan aiheeseen. Hän alkoi yhdessä käsikirjoittajavaimonsa Thea von Harboun kanssa luonnostella elokuvaversiota saksalaisesta kansaneepoksesta Nibelungesta, jota oli aiemmin esitetty ainoastaan Richard Wagnerin kuuluisana oopperana sekä useina näytelminä. Tuottaja Erich Pommer antoi suojatilleen vapaat kädet elokuvan tekoon, eikä hänen tarvinnut katua päätöstään. Saksalaisen elokuvan jylhäksi monumentiksi suunniteltu viisituntinen suurelokuva lukeutuu mykän elokuvan hätkähdyttävimpiin luomuksiin.
Jonnekin fantasiamaailman kätköihin sijoittuva ensimmäinen osa kertoo Siegfriedistä, kuningas Sigmundin viisaasta ja rohkeasta pojasta. Saatuaan kuulla Burgundin hovissa asuvan Kriemhild-neidon hurmaavasta kauneudesta, päättää Siegfried lähteä valloittamaan tämän sydämen. Surmattuaan lohikäärmeen ja kylvettyään sen veressä, Siegfried muuttuu haavoittumattomaksi – lukuun ottamatta puusta pudonneen lehden peittämää kohtaa hänen selässään. Matkalla Burgundin hoviin Siegfried kukistaa vielä menninkäisten kuninkaan ja anastaa tämän aarteen sekä alistaa valtaansa kaksitoista kuningasta.
Perille päästyään sankarin on vielä autettava kuningas Guntheria tämän yrityksessä voittaa hurja Brünhild vaimokseen. Siegfriedin avulla kuningas onnistuu aikeissaan ja viimein sankari saa Kriemhildin omakseen. Valitettavasti neito paljastaa Brünhildille Siegfriedin osallisuuden kuninkaan voittoon, josta raivostuneena Brünhild vaatii sankarin kuolemaa. Siegfriediä kadehtiva kuninkaan henkivartija Hagen Tronje saa juonitteluin ja valhein selville hänen heikon kohtansa ja surmaa tämän raukkamaisesti metsästysretkellä. Miehensä kuolinvuoteen äärellä Kriemhild vannoo kostoa.
"Hail to you, King Gunther. For the sake of a woman's lie you have slain your most loyal friend!"
Vastaavanlaista spektaakkelia ei olisi voitu tehdä missään muualla kuin Saksassa, jossa mielettömyyksiin kivunnut inflaatio söi tuotantokustannuksia hyvää vauhtia. Elokuvantekijät ottivat mahdollisuudesta kaiken irti ja Niebelungen laulusta kasvoi mahtava spektaakkeli, saksalaisen studioelokuvan ylittämätön luomus. Sen näyttävästi maalatut taustat ja taidokkaat miniatyyrit limittyvät täydellisesti massiivisten, taivaita kohti kurottavien lavasteiden joukkoon. Puvustus on täynnä pikkutarkkoja yksityiskohtia, aivan kuten lukuisat seinämaalaukset ja –vaatteetkin. Myös erikoistehosteet ovat toimivia edelleen: Siegfriedin kanssa taisteleva lohikäärme, menninkäisten asuttama usvamaa sekä Brünhildin linnaa ympäröivät liekehtivät kalliot ovat suurella ammattitaidolla tehtyjä eikä niissä ole tippaakaan tahatonta komiikkaa tai kömpelyyttä kuten monissa aikalaisissaan.
Von Harboun käsikirjoitus on taidokas sekoitus seikkailua, fantasiaa ja toimintaa yhdistettynä Langin mieliaiheisiin, petokseen ja kostoon. Pitkästä kestostaan huolimatta tarina ei jämähdä missään vaiheessa paikoilleen, vaan kantaa elinvoimaisena loppuun saakka. Elokuva ei myöskään hautaa hahmoja alleen, kuten tämän kaltaisissa spektaakkeleissa on vaarana käydä. Nykykatsojaa saattaa sen sijaan hieman häiritä, että Saksan kansalle omistettu elokuva sisältää melkoisesti sittemmin natseille ominaista ideologiaa nuoruuden ihannoinnista kuolemaan saakka kestävään lojaaliuteen ja auktoriteetin ehdottomaan kunnioitukseen – ei siis ihme, että se oli yksi Adolf Hitlerin ja Josef Göbbelsin suosikkielokuvista. Myös Langin millimetrin tarkasti suunnitellut joukkokohtausten koreografiat herättivät ihastusta tulevissa natsijohtajissa.
Kahteen osaan jaetun elokuvan puoliskot eroavat toisistaan melkoisesti. Ensimmäinen jakso, Siegfried, on dynaamista ja näyttävää fantasiaelokuvaa, jonka elinvoimaisuus ja energia eivät ole vuosikymmenten saatossa menettäneet rahtuakaan tehostaan. Toinen jakso, Kriemhildin kosto on huomattavasti hidastempoisempi, odottavampi. Pelkästään kostolle elämänsä omistanut Kriemhild sulkee ulkopuolelle kaiken elämänilon ja pyrkii ainoastaan löytämään keinon miehensä murhaajan surmaamiseksi. Fantasiamaailma muuttuu näyttäväksi oopperaksi, joka huipentuu yhteen elokuvahistorian hurjimmista verilöylyistä.
Laadukkaita näyttelijäsuorituksia riittää läpi elokuvan. Paul Richter jää luonnollisesti avausosan nimiroolissa parhaiten mieleen ja hienosti hän pelottoman sankarin roolin tulkitseekin. Aivan hänen veroisensa suorituksen tekee Hanna Ralph katalana Brünhildinä, joka onnistuu sekä murhauttamaan sankarin että huijaamaan kuningasta. Ensimmäisessä osassa miltei statistina pysyttelevä Margarete Schön pääsee Kriemhildin roolissa esittämään osaamistaan toisella puoliskolla - harvoin on elokuvissa nähty yhtä kylmäveristä ja tunteetonta kostajaa. Muissa keskeisissä rooleissa vakuuttavat Hans Schlettow (Hagen Tronje), Theodor Loos (kuningas Gunther) sekä saksalaisen elokuvan suurnimi Rudolf Klein-Rogge (hunni Attila).
Niebelungen laulu ei menestynyt kotimaassaan täysin odotetusti, sillä sitä moitittiin ylipitkäksi ja sen kansallismielisyys herätti paikoin pahennusta. Yhdysvalloissa se sen sijaan osoittautui ensimmäiseksi kiinnostusta herättäneeksi Fritz Lang –elokuvaksi. Kauan ei ohjaaja malttanut kuitenkaan lepäillä laakereillaan, vaan alkoi piakkoin valmistella seuraavaa suurelokuvaa, tulevaisuuteen sijoittuvaa Metropolista (1927).
Tuotanto: Decla-Bioscop
Ohjaus: Fritz Lang
Käsikirjoitus: Thea von Harbou, Fritz Lang
Kuvaus: Carl Hoffmann, Günther Rittau, Walther Ruttmann
Lavastus: Otto Hunte, Erich Kettelhut, Karl Vollbrecht (lohikäärmeen toteutus)
Musiikki: Gottfried Huppertz (lisäksi otteita Richard Wagnerin oopperasta)
Puvustus: Paul Gerd Guderian, Änne Willkomm, Heinrich Umlauff
Näyttelijät: Paul Richter (Siegfried), Margarete Schön (Kriemhild), Gertrud Arnold (kuningatar Ute), Hanna Ralph (Brünhild), Theodor Loos (kuningas Gunther), Rudolf Klein-Rogge (hunni Attila), Bernhard Goetzke (Volker von Alzey), Hans Adalbert Schlettow (Hagen Tronje)