NEITI NIMISMIES


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Vaikka kotikameroita myytiinkin ahkerasti jo 1920-luvulla ja monet dvd-julkaisut sisältävät tähtien tekemiä kotielokuvia, tulee harrastelijoiden tekemät tuotannot jostain syystä mieltäneeksi vasta viime vuosikymmenten jutuiksi. Näin ei tietenkään ole, sillä niin kauan kun on ollut mahdollista kuvata, on niin myös tehty. Myös meillä Suomessa, jossa amatöörielokuvista ei kenties ole vain pidetty yhtä paljon ääntä kuin muualla. Siksipä tamperelainen Neiti nimismieskin oli itselleni pitkään täysin tuntematon tapaus, eihän elokuvaa ole juuri koskaan esitetty julkisesti, eikä siihen ole uhrattu liiemmin palstamillimetrejä. Syytä olisi, sillä kyseessä on varsin viehättävä tuotanto.

Neiti nimismiehen päähenkilö on Liisa, iäkkään nimismiehen räväkkä nuori tytär ja täysin toista maata kuin maailmaa tuohon aikaan valloittaneet tytönhupakot ja miestennielijät. Hän antaa tarvittaessa miehelle kunnon tukkapöllyn, eikä antaudu helpolla toisten riepoteltavaksi. Siksi onkin selvää, että kun muuan Liukas-Jussi on lähtenyt taas karkuteille, se on juuri Liisa, joka lähtee tämän perään – sikareihin mieltynyt, laiskanpuoleinen isä kun ei tunne suuremmin tarvetta samota lumisia metsiä ja liukkaita järven selkiä pikkurötöstelijän perässä. Takaa-ajon tiimellyksessä kuvaan astuu myös muuan Lauri, joka palaa monen vuoden tauon jälkeen kotikulmilleen.

Pienimuotoisen takaa-ajotarinan ympärille rakennettu Neiti nimismies on resurssit huomioon ottaen varsin taitavasti tehty elokuva, jonka soisi pääsevän laajemmillekin markkinoille kuin pelkästään festivaalien erikoisnäytökseksi. Mukavan rennolla otteella toteutettu teos ei ole sisällöltään kenties kaikkein omaperäisin, mutta siitä välittyvä tekemisen ilo selättää pienet kömpelyydetkin mennen tullen. Sitä paitsi lopun yhteenotto Liisan ja Liukas-Jussin välillä osoittaa, että kyllä tekijät ovat hallinneet hieman monimutkaisemmatkin leikkaus- ja kuvausratkaisut. Oikeastaan ainoa seikka joka jäi harmittamaan, liittyy elokuvan loppuun, jossa Liisalta viedään mahdollisuus olla kukkulan kuningatar viimeiseen kuvaan asti ja hänet kiepsautetaan hetkessä perinteiseen sukupuolirooliin: toisella tavoin toteutettuna Neiti nimismies olisi ollut todellinen uranuurtaja. On kuitenkin syytä muistaa, että yhteiskunnan moraaliset pelisäännöt olivat tuohon aikaan varsin erilaiset kuin nykyään.

Inkeri Niemisen esittämä Liisa on kaiken keskipiste, josta olisi saattanut elokuvan paremmalla näkyvyydellä sukeutua ties minkälainen nuorten tyttöjen esikuva. Elokuvan tuottaneen Kinoston heikon taloudellisen tilanteen vuoksi Neiti nimismies jäi kuitenkin arkistojen kätköihin, josta se on vasta viime vuosien aikana kaivettu esiin. Paremmissa olosuhteissa myös Niemisen ura olisi voinut jatkua menestyksekkäämmin, mutta nyt hänelle jäi vain muutama vaatimaton sivuosa satunnaisissa tuotannoissa. Muista näyttelijöistä mainittakoon huomattavasti tunnetummat Helge Ranin ja Simo Kaario, jotka ammattimiesten ottein eivät pyri valloittamaan valkokangasta sen päähenkilöltä, vaan pysyttelevät taustalla kuten tarina vaatii. Ohjaajan henkilöllisyys selvisi varmuudella vasta vuonna 2018.

NEITI NIMISMIES, 1929 Suomi

Tuotanto: Kinosto Oy Tampere, Väinö Mäkelä Ohjaus: Eino Salmelainen Kuvaus: Arvo Tamminen, G. E. Pettersson
Näyttelijät: Inkeri Nieminen (Liisa), Helge Ranin (Lauri Raitio), Simo Kaario (Laurin isä, poliisi), Toivo Aleksis Ellenberg (nimismies), Kalle Kirjavainen (Liukas-Jussi)

Lähdemateriaali ja kuvat: KAVI



© 17.5.2014 Kari Glödstaf