UNDER FORVANDLINGENS LOV, ELLER JO TYKKERE, JO BEDRE
Mitä isot edellä, sitä pienet perässä on sanonta, joka tuntuu sopivan myös mykkäelokuvien kotiformaattijulkaisuihin. Kun vielä kymmenisen vuotta sitten saimme tyytyä vain suurimpien ja tuotteliaimpien elokuvamaiden tarjontaan, ovat viime vuosina monet kansalliset elokuva-arkistot tarjonneet kokoelmiensa helmiä myös aivan tavallisen kansan katsottavaksi. Suomen, Portugalin, Tšekin ja Puolan joukkoon on noussut Norja, jonka tuorein Stumme Filmspor: Norsk Spillefilm før 1920 vie katsojansa maan elokuvateollisuuden ensimmäisille vuosille, aikaan ennen kansainvälistä huomiota saaneita kokoillan elokuvia kuten Mustalais-Annaa (1920), Pania (1922) ja Lailaa, tunturien tyttöä (1929).
Stumme Filmspor -kokoelma tarjoaa erilaisten fragmenttien lisäksi kolme säilynyttä pitkää elokuvaa, joista varhaisin on niinkin kaukaa kuin vuodelta 1911. Puolen tunnin mittainen Under forvandlingens lov, eller Jo tykkere, jo bedre kertoo keski-ikäisen miehen (Christen Sandberg) avioliittokriisistä, kun hän tyrmistyksekseen huomaa, että hänen vaimollaan (Signe Danning) on suhde heidän perhetuttuunsa (Olaf Hansson). Sen sijaan että mies ajaisi vaimon kodistaan, hän päättää järjestää rakastavaisille ansan, jonka toteuttamiseen hän tarvitsee rakastajan vaimoa (Ingeborg Hauge). Molemmat saavat kostonsa ja pettäjät karvaan muistutuksen avioliiton pelisäännöistä.
Under forvandlingens lov on varsin kaksijakoinen kokonaisuus ja etenkin elokuvallisilta arvoiltaan sen anti on varsin vähäinen. Juoni muistuttaa Griffithin melodraamoja ja moraliteetteja, kun taas toteutukseltaan norjalaiset ovat hakeneet tanskalaisten elokuvien tyyliä. Tapahtumat sijoittuvat pitkälti sisätiloihin, jotka on lavastettu todennäköisesti ulkoilmanäyttämölle – sen verran selkeästi pöytäliinat ja verhot eri lavasteissa heiluvat. Tämä on kuitenkin helppo antaa anteeksi, olihan samanlaisia ongelmia nähtävissä myös Teuvo Puron Sylvissä (1913), eivätkä ne totta puhuen ole tavattomia suuremmissakaan tuon ajan tuotannoissa.
Lopputulos ei ole aivan yhtä rikas kuin Skagerrakin eteläpuolen rajanaapurilla, mutta yrityksen puutteesta ei filmiryhmää sovi ainakaan moittia. Vaikka sisällä tapahtuvien kohtausten kuvaus on varsin yksiulotteista, ovat tekijät vieneet kameran onneksemme myös ulkosalle, sillä jo muutamalla ulkoilmakohtauksella pystytään piristämään kerrontaa kummasti. Loppuun sijoitettujen aikalaistaiteilijoiden tanssiesityksien sijoittamisesta tapahtumiin voidaan olla montaa mieltä, mutta loppujen lopuksi sekin vain osoittaa elokuvan olleen aikansa lapsi.
Tuotanto: Internationalt Films-Kompagni
Ohjaus: Halfdan Nobel Roede
Käsikirjoitus: Peter Lykke-Seest
Näyttelijät: Christen Sandberg (Camillo), Signe Danning (Julia, hänen vaimonsa), Olaf Hansson (Arthur), Ingeborg Hauge (Francisca), Hedvig Dietrichson, Bertha Ræstad, Botten Soot (tanssijoita), Hans Ingi Hedemark (laulaja)