NUKKE
Ensimmäisen maailmansodan jälkeisen saksalaisen elokuvan merkittävistä ohjaajista ensimmäisenä esiin astui Ernst Lubitsch, joka teki menestyksekkäästi niin komedioita kuin spektaakkeleitakin. Usein näiden elokuvien tähtinä oli joko villikissamainen ja sensuelli Pola Negri tai tyttömäisempi ja rauhallisempi Ossi Oswalda. Siinä missä Negri on jäänyt pysyvästi elokuvahistoriaan onnistuttuaan myös Hollywoodissa, on Oswalda puolestaan pyyhkiytynyt ihmisten mielistä. Yhteistyö Lubitschin kanssa tarjoaa jälkipolville sentään muutaman teoksen Oswaldan töitä, joista tunnetuimpiin lukeutuvaa Nukkea pidetään yhtenä Lubitschin parhaista Saksan kauden komedioista.
Nukke kertoo iäkkään paroni de Chanterellen sisarenpojasta Lancelotista. Paroni haluaisi nuorukaisen menevän naimisiin, mutta tämä ei halua hylätä äitinsä tupaa ja sen antimia ja huolenpitoa. Paronin järjestäessä Lancelotille morsiankatselmuksen tämä pakenee läheisen luostarin suojiin, eikä tule ulos ennen kuin hänelle on luvattu 300 000 frangia naimisiinmenosta. Morsiamekseen hän saa valita kenet tahansa, jolloin valinta kohdistuu maailmankuulun nukkemestarin Hilariuksen rakentamaan nukkeen.
Ernst Lubitschin Nukke on erikoinen elokuva miltä kantilta tahansa katsottuna. Sen tarina on eriskummallinen ja toteutus vieläkin oudompi: elokuvan alussa ohjaaja asettaa näyttelijät nukketeatterilavasteisiin ennen kuin herättää tarinan eloon. Satumainen asetelma säilyy elokuvan loppuun asti näyttelijöiden seikkaillessa maalatussa ja kaikin puolin selvästi lavastetussa maailmassa, jossa mikään ei ole todellista – jopa kärryjä vetävät hevosetkin osoittautuvat naamiaispukuun pukeutuneiksi ihmisiksi. Ratkaisut ovat outoja, mutta elokuvan tyyliin ja henkeen sopivia.
Elokuvan varsinainen komiikka syntyy pääasiassa niistä tilanteista, joihin Lancelot nukkevaimoineen joutuu. Tai oletetun nukkevaimonsa, sillä alkuperäisen luomuksen rikkouduttua nukkemestari Hilariuksen Ossi-tytär on ottanut esitettäväkseen vaimon roolin, eikä hän suinkaan sulata kaikkea sitä mitä hänen ympärillään tapahtuu. On hämmästyttävän helppoa kuvitella Lubitsch naureskelemassa ohjaajan tuolillaan, sen verran hyvin hän tässä erikoisessa ohjelmanumerossaan onnistuu. Amerikkalaisia komedioita mukailevan ja suuria pukuelokuvia parodioivan karnevaalifarssin maukkaaseen hahmokaartiin lukeutuvat vielä itsemurhaa alati hautova ja maalipurkeista siemaileva oppipoika sekä Salvador Dalía erehdyttävästi muistuttava, oppipoikaansa alituisesti läimäyttelevä nukkemestari Hilarius. Elokuvan heikoimmaksi hahmoksi jääkin hieman yllättäen Lancelot, jossa ei ole mitään eriskummallista tai muistamisen arvoista.
Niin viattomalta kuin Nukke tänä päivänä tuntuukin, se herätti ilmestyessään pahennusta ja joutui jopa sensuurin kynsiin. Syy tähän oli tarinassa esiintyvä munkkiveljeskunta, jonka Lubitsch esitti vähemmän kunniallisessa valossa. He olivat syömiselle elämänsä pyhittäneitä miehiä, joiden paheisiin kuului ahneuden lisäksi myös juhliminen. ”Me haluamme antaa, mutta ainoastaan vähän” ja ”300 000 frangia – kuvitelkaa kuinka monta porsaankyljystä sillä rahalla saisi” eivät olleet lauseita, joiden katsottiin kuuluvan munkkiyhteisön lausuttaviksi.
Ernst Lubitschin ohjaama Nukke on pirteä ja mielenkiintoinen tuttavuus muuten amerikkalaisvoittoisella komediakentällä. Aivan lajityyppinsä valioiden joukkoon Nukke ei lukeudu, mutta hauskuuttaa varmasti suurinta osaa mykkäkomedioiden ystäviä. Tosikot voivat tutkailla sitä osana Lubitschin uran alkupuolta, jolloin meno valkokankaalla oli vielä varsin räävitöntä ja suorasukaista.
Tuotanto: Projektions-AG Union
Ohjaus: Ernst Lubitsch
Käsikirjoitus: Hanns Kräly, Ernst Lubitsch
Kuvaus: Theodor Sparkuhl, Kurt Waschneck
Lavastus: Kurt Richter
Puvustus: Kurt Richter
Näyttelijät: Hermann Thimig (Lancelot), Ossi Oswalda (Ossi / nukke), Victor Janson (nukkemestari Hilarius), Max Kronert (paroni de Chanterelle), Jacob Tiedtke (apotti), Marga Köhler (Hilariuksen vaimo), Gerhard Ritterband (oppipoika)