OLLIN OPPIVUODET
Ollin opintovuodet
Harvoin on kotimaisen elokuvan kutsuvierasnäytännössä nähty yhtä kunniakasta joukkoa kuin vuonna 1920 valmistuneen Ollin oppivuodet kohdalla. Helsingin Kino-Palatsissa järjestetyssä näytännössä olivat paikalla mm. tasavallan presidentti K. J. Ståhlberg, eduskunnan puhemiehet sekä koko joukko valtioneuvoston jäseniä ja diplomaatteja. Edellisvuonna perustetun Oy Suomen Filmikuvaamon ensimmäiseksi elokuvaksi valmistunut Ollin oppivuodet sai näin kunniakkaan lähdön ja lopulta siitä sukeutuikin kotimaisen elokuvan sen astisen historian menestynein teos. Historiallista arvoa elokuvalla on muutenkin, sillä se on paitsi ensimmäinen säilynyt kotimainen näytelmäelokuva, myös sen käsikirjoitus on vanhin säilynyt kotimainen käsikirjoitus.
Anni Swanin edellisvuonna ilmestyneeseen samannimiseen romaaniin perustuva elokuva on kertomus Koivumäen pehtoorin hemmotellusta pojasta, Ollista, joka kotona sattuneen kärhämän seurauksena päättää karata. Matka katkeaa kuitenkin varsin nopeasti, kun hänen serkkunsa Kaarle tapaa karkulaisen. Kaarle päättää tehdä kiusaa Ollin isälle ja majoittaa pojan tilapäisesti luokseen. Saatuaan kuulla, että pehtoori on määrännyt testamentissaan omaisuutensa Ollille, saa Kaarle viekkaan idean: hän päättää raivata pojan tieltään saadakseen perinnön itselleen. Olli lähetetään Ruotsiin luihun ja katalan suutari Simolinin luo. Valehtelemalla, kiristämällä ja uhkailemalla poika saadaankin aloilleen. Samaan aikaan kotona hänen vanhempansa luulevat tämän kuolleen.
Ollin oppivuodet on kiitettävästi vuosikymmeniä uhmannut lastenelokuva, joka osoittaa hyvin, että kyllä jo mykän elokuvan aikanakin osattiin Suomessa tehdä laadukkaita elokuvia. Alkuperäistarinaa suoraviivaisempi elokuva etenee viihdyttävästi alusta loppuun Ollin ja hänen ystäviensä Ränni-Pellen ja Hillevin seurassa. Heidän elämänvaiheitaan on miellyttävä seurata ja toimintaakin on mukana sen verran, ettei katsoja pääse pitkästymään. Ja koska kotimaassa ollaan, nousee elokuvan esittämä maailma tavallista keskeisempään osaan ja lisää mielenkiintoa entisestään. Kuvaajana toiminut Frans Ekebom onkin tallentanut sekä suomalaisia työläiskoteja että kaupunkimiljöitä erittäin onnistuneesti. Kerronta on kaikin puolin sulavaa ja mukaan yhytetyt takaumatkin limittyvät tarinaan hyvin.
Vaikka vauhtia ja toimintaa tarinassa riittääkin yllin kyllin, itse draama on kovin köykäistä. Lasten kohtaloista sekä Ollin vanhempien huolten täyttämistä vuosista olisi saanut irti huomattavasti enemmän ja tällä saralla Ollin oppivuodet jääkin melko ohueksi, melkeinpä läpijuoksuksi. Varsinkin Simolinin hahmoa olisi voinut huoletta muokata vieläkin ilkeämmäksi ja häijymmäksi, nyt hänen muodostamansa uhka tuntuu perin vaatimattomalta. Sentimentaalinen loppu, josta suuressa maailmassa olisi hyvinkin saatu aikaan ties minkälaista siirappia, on onneksi kuitenkin hyvällä maulla toteutettu.
Ekebomin hienon miljöökuvauksen lisäksi erityismaininnan ansaitsevat lapsinäyttelijät, joiden työskentelyssä ei ole rahtuakaan teatraalisuutta. Vaikka Alfred Idström Ollin roolissa onkin tarinan keskipiste, mieleenpainuvimmaksi nousee Ränni-Pelleä näyttelevä Aarne Nyman. Kokonaisuutena Teuvo Puron näyttelijäohjaus on erittäin mallikasta, ainoastaan Erkki Karun esittämässä Simolinissa teatraalisuus nostaa paikka paikoin päätään. Sivuosissa nähdään useita kotimaisen elokuvan tunnettuja nimiä.
Ollin oppivuodet on heikkouksistaan huolimatta edelleen mielenkiintoinen elokuva. Dramatiikan vähäisyydestä huolimatta kokonaisuus on eheä ja tarina viihdyttävä, joten kyllä tämän parissa kelpaa aikaansa viettää. Ei mikään kotimaisen elokuvan kuolematon merkkiteos, mutta aikakautensa kelvollinen edustaja kylläkin.
Tuotanto: Oy Suomen Filmikuvaamo
Ohjaus: Teuvo Puro
Käsikirjoitus: Teuvo Puro (Anni Swanin romaanista)
Kuvaus: Frans Ekebom
Lavastus: Carl Fager
Näyttelijät: Alfred Idström (Olli), Aarne Nyman (Ränni-Pelle), Sirkka Puro (Olli pienenä), Erkki Karu (Simolin), Eero Kilpi (Kaarle), Jussi Snellman (Ollin isä), Ertta Virtamo (Ollin äiti), Mimmi Lähteenoja (Matleena, Kaarlen täti), Uuno Kantanen (Simolinin Janne)
Lähdemateriaali ja kuvat: Yleisradio (Mykkä valo -sarjan televisioesitys)